Pages

Vaahtokarkkikaakaota aamupalaksi

IMG_3187

Okei, myönnän ettei ehkä ole järkevää juoda jokapäivä aamupalaksi vaahtokarkkikaakaota kermavaahdolla. Mutta oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että silloin tällöin jos arki painaa erityisen paljon ja joka aamu väsyttää enemmän kuin eilen, voi juoda aamupalaksi vaahtokarkkikaakaota, ihan vaan tiistainakin.

IMG_3203

Kotona sattui olemaan leipomisesta jääneistä minivaahtokarkkeja ja suklaaganachen teosta jäänyt tilkka vispikermaa. Joten kun tiistaiaamu oli saanut meistä yliotteen päätin ihan päähänpistosta tehdä meille isot vaahtokarkkikaakaot kermavaahdolla. Ja täytyy myöntää, että kaurapuuron korvaaminen kermalla, kaakaolla ja vaahtiksilla oli yksi viikon parhaista päätöksistä!

IMG_3191 IMG_3193

Se ei edes ollut sen kummempaa, kuin normaali kuuma kaakao, jonka kaakaojauheeseen sekoitin vaahtokarkkeja. Ja pinnalle kermavaahtoa ja vielä muutama vaahtis koristeeksi. Mutta sen taika toimi ihan täydellisesti ja niin vain tiistaikin kääntyi ihan onnistuneeksi päiväksi.

IMG_3202

Joten suosittelen kokeilemaan - silloin kun arki tuntuu liian raskaalle, niin piristä ihmeessä itseäsi vaikka pienen pienelläkin hemmottelulla. Pienet iloiset yllätykset arjessa piristävät ja antavat voimia puskea taas eteenpäin. Ja ympäristökin kiittää, kun voit taas jakaa muillekin iloista mieltä väsyneen kiukun sijaan!

Melkein sadan lakan koti

IMG_3220

Siivosin muutama viikko sitten kynsilakkavarastoni ja uskaltauduin ensimmäistä kertaa elämässäni laskemaan, kuinka paljon niitä on. Lukema päätyi johonkin yhdeksänkympin ja sadan väliin. Tiedän, että mulla on meikkipussissa pari lakkaa, jotka ei näihin laskuihin tulleet mukaan. Vielä ollaan siis kaksinumeroisissa, mutta niissä pysyäkseni en voi montaakaan uutta enää hankkia. Yli sata kynsilakkaa nimittäin kuulostaa ihan hullulle!

IMG_3215 IMG_3223

Kun kynsilakkamäärät alkoivat hiljalleen kasvaa, Joni hermostui ympäriinsä pyörivissä ja epämääräisiin pusseihin ja laatikoihin kasattuihin lakkoihin ja osti mulle tuon ihanan puisen, lasikantisen laatikon. Kuten näette, se on oikeasti tarkoitettu kynttilöille, mutta toimii musta äärimmäisen hyvin kynsilakkasäilytykseen. Pullot siisteissä riveissä näkee kannen läpi ja sisäosat on jaettu sopiviin lokeroihin.

IMG_3222 IMG_3218 IMG_3224

Sinne ei kuitenkaan enää kaikki mun lakat mahdu, joten se on pyhitetty ns. "vähän paremmille lakoille" tai sitten muuten vaan lemppareille. Siellä on China Glazet, Essiet ja muutama hassu OPI. Lisäksi siellä on mm. KIKO:n lakat, koska niitä mulla on aika paljon. Siellä asuu myös alus- ja päällyslakat, ja muutamia koristeita.

IMG_3226 IMG_3227

Loput lakat on tällä hetkellä vanhassa kenkälaatikossa. Sinne mahtuu myös muutamat isommat hyrrät, sienet ja glitter-rasia. Muuten ihan toimiva ratkaisu tämäkin, mutta kaipaisi kipeästi väliseiniä. Tätä ei ole kovin kätevää nostella, kun lakat pääsevät liukumaan reunalta toiselle. Pitää syödä kaurahiutaleet loppuun, että pääsen leikkelemään pahvista sopivat väliseinät!

IMG_3232 IMG_3228

"Työkalut" seisovat ihan vaan hillopurkissa. Pitäisikin käydä nuo läpi ja heittää pois pilalle menneet siveltimet.. muutama harottaja on kyllä avun ulottumissa ja taitavat olla roskiskamaa. Lasipurkissa kuitenkin on sulassa sovussa siveltimet, viilat, dotting toolit, kynsinauhaöljyt ja appelsiinipuutikut. Ja näköjään muutama mustekynäkin, eh..

IMG_3237 IMG_3241 IMG_3243

Miten te säilytätte lakkoja? Ja kuinka paljon teillä on säilöttävää? Vai uskallatteko edes laskea? Oletteko muuten samaa mieltä kanssani, ettei tässä todellakaan näytä olevan lähes sadan lakan kokoelma! Ihan vain silmämääräisesti arvioiden olisi kyllä arvellut lakkojen määrää ehkä kuuden kymmenen kieppeille.. ehkäpä vaan laskin väärin?

Katsellaan ohi lipuvaa ruotsinlaivaa, se on matkalla Tukholmaan

Eilen sain illalla puoli ysin aikaan puhelun. Tiesin heti mistä oli kyse ja vastasinkin suoraan "Kiidetäänkö?". Vastaus oli myönteinen ja ei mennyt edes varttia kun jo seistiin Ruissalossa Kansanpuiston rannassa odottamassa, että Viking Grace lipuisi ohi.

WP_20140225_21_09_37_Pro

Oltiin jo pitkään haluttu mennä katsomaan laivan lähtöä, muttei oltu ehditty ennen eilistä. Laivan valot oli tajuttoman kirkkaat pimeyden keskellä. Se lipui niin hiljaa, mutta silti sai aikaan ihan huimat pyörteet. Koko homma tuntui tosi aavemaiselle ja jännälle.

WP_20140225_21_10_08_Pro

Vilkutettiin kovasti, siltä varalta, että joku katsoisi ikkunasta ulos. Muttei nähty kenenkään vilkuttavan takaisin. Haaveiltiin niin paljon siitä, että voitaisiin itsekin kipsiä pöytäämme buffetissa, ottaa lasilliset viiniä ja vaan olla. Ilman, että herätyskello soi seuraavana aamuna kuudelta ja taas pitää vaan tehdä asioita.

WP_20140225_21_12_18_Pro

Pian Grace oli jo mennyt menojaan ja me jäätiin taas kahdestaan säkkipimeään rantaan. Vähän kauempana niemen kärjessä oli yksi toinenkin pariskunta, jotka kävelivät parkkipaikalle ennen meitä. Sanoin Jonille, että en vastaa teoistani, jos ne on jääneet pensaaseen piiloon ja kohta hyppäävät esiin meidät säikyttääkseen.

Onneksi niin ei käynyt!

Tänään oon ollut reissun päällä jo 11 tuntia ja vielä menee melkein kuusi ennen kuin pääsen kotiin. Kirjojen täyttämä reppu on painanut hartiat niin jumiin, että tuntuu kuin olisin saanut lapaluun alle puukosta. Ja väsymys ja huono sisäilma särkevät päätä. Uskotteko jos sanon, että haluaisin olla nyt Gracen kannella vielä enemmän, kun eilen halusin? Eikä sitä ainakaan auta mun päässä soiva PMMP... "Viedään kaksoset Turun linnaan ja katsellaan ohi lipuvaa ruotsinlaivaa, se on matkalla Tukholmaan, kannellaan muitakin, joilla on aikaa..."

You better rock your body now

Mun oli tarkoitus tulla tänään postailemaan mistä lie vaahtokarkkikaakaoista tai kynsilakkakokoelmista, mutta ei kai ihminen nyt mihinkään niin turhaan voi keskittyä, jos on juuri kuullut saavansa ennakkosynttärilahjaksi liput lempibändinsä keikalle!

Mun sydän on sykkinyt Backstreet Boysille jo iät ja ajat ja keikallekin olen päässyt jo kahdesti aiemminkin. Mutta kolmas kerta toden sanoo! Mulla on kyllä pieni huoli, kun en tiedä missä mun vanha ja rakas, kaksi keikkaa palvellut Marry me Brian lakana on...

Mutta koska musta ei selkeesti saa tänään mitään kiljumista järkevämpää irti niin fiilistellään aiempia keikkakokemuksia parin kuvan verran.. Good times!

Kirsi juoksee edelleen IMG_0246 BSB Kirsi juoksee IMG_0250

Vähänkö en malta oottaa!!

Omasta aarrearkusta

IMG_3147

Minä ja tämä harmaa Lindexin eläväpintainen mekko ollaan kuljettu yhteistä taivaltamme vasta pari kuukautta, mutta tässä ajassa meistä on tullut ihan erottamattomat. Niin kuin jo aiemmin kirjoittelin, tämä on käyttövaatteeksi kaikilla tavoin täydellinen ja niin ihanan helppo. Tänään oli aikaa napsaista pari valokuvaa, mutta en millään halunnut pukeutua muuhun, kuin taas tähän samaan mekkoon. Puin sen päälle lämmikkeeksi vain helpon tumman sinisen cashmirneuleen, mutta päivän suurin ilo löytyi korulaatikkoa tonkiessani.

IMG_3171

Rasioissaan asuvia korviksia katsellessani tajusin yhtäkkiä, että nyt on ihan pakko löytää eräs punainen korvisrasia. Ja löytyihän se.. kaikkien muiden alta! Tiesin sen pitävän sisällään ihanat kultakorvikset, joissa on hieman myös neuletakkiin sopivaa tummansinistä. Hävettää myöntää, mutta olin melkein unohtanut omistavani nämä ihanat korvikset.. niin pitkä aika siitä on kun viimeksi näitä olin käyttänyt.

IMG_3139

Siitäkin huolimatta, että nämä on ehkä yhdet mun rakkaimmista korviksista. Nämä on nimittäin ensimmäinen Jonilta saamani synttärilahja. Me alettiin seurustelemaan 17-vuotiaina ja puolen vuoden seukkailun jälkeen tulin täysi-ikäiseksi ja sain murulta lahjaksi nämä herkät ja kauniit korvakorut. No, itseasiassa sain nämä jo vähän ennen synttäreitäni, kun Jonikin oli niin innoissaan löytämästään lahjasta, ettei malttanut odottaa sen antamista.

IMG_3179

Se on kuulkaas ollut aika jännää se. Seitsämäntoistavuotiaana saada tai antaa lahjaksi upeat, tyylikkäät ja juuri saajalleen täydelliset kultakorvikset. Muistan vielä udelleeni näiden hinnankin Jonilta ja meinasin pyörtyä siitä, kuinka kalliille ne silloin teininä tuntuivat. Tunnearvoa näillä on kyllä rahalliseen arvoon verrattuna ainakin miljoona kertaa enemmän.

IMG_3136

Tuntuu hurjalle, että kuukauden päästä siitäkin on jo seitsemän vuotta aikaa ja kohta juhlitaan mun synttäreitä yhdessä jo kahdeksannen kerran. Kahdeksannen kerran! Sitä ei edes meinaa ymmärtää, kuinka pitkä aika se on. Paitsi jos miettii niistä ensimmäisistä yhdessä vietetyistä synttäreistä samat kahdeksan vuotta taaksepäin. Silloin olen nimittäin ollut kymmenen.

1

Sellaisia lauantai-pohdintoja tällä kertaa. Onko teille jäänyt joku saamanne lahja ihan erityisesti mieleen? Entä käykö teille koskaan niin, että meinaatte unohtaa omistavanne jonkun ihanan asian? Siitä tulee kauhean huono omatunto. Mutta onneksi sen voi korvata käyttämällä näitä taas ahkerammin tästä eteenpäin.

Too cute!

Jaan teille perjantain kunniaks kaksi mun viikkoa piristänyttä asiaa. Näin digi-digiaikana ne löytyy tietenkin internetin ihmeellisestä maailmasta. Yleensä en tykkää seurata muita, kuin oikeita ihmisiä Facebookissa ja Instagramissa, koska kahdeksan mukahauskaa juttua päivässä ei ole sitä, mitä haluan uutisvirrastani selailla. Tällä viikolla olen kuitenkin löytänyt kaksi seurattavaa, jotka on poikkeus sääntöön.

Ensimmäinen näistä on Facebookista löytyvä sivusto Cuteness overload. Suloisia eläimiä, mielellään vauvasellaisia hassuilla kuvateksteillä höystettynä. Toimii kuin unelma, sellaisina päivinä, kun herää jo valmiiksi pahalla päällä. Voisitko itse olla tämän liukumäkeä "laskevan" hamsterin nähtyäsi kiukkuinen?

Cuteness

Toinen uusi seurattavani on Intagramin puolelta. Kyse ei ole yhtä hellyyttävistä julkaisuista (no, on ne vähän hellyyttäviäkin) mutta mun naurunappulaan nää kuvat osuu. Kyseessä on Instagram tili nimeltään miserable_men, jossa julkaistaan kuvia shoppailemassa olevia naisia odottavista miehistä. Hihihi. Tässä naurattaa lähinnä se, että tää on niin todellisuutta!

Miserable

Osuiko tai upposiko teille? Entä onko teillä jotain vastaavaa suosikkia? Saa vinkata!

Joka tapauksessa toivottelen oikein ihanaa viikonloppua kaikille. Tulkoon siitä parempi, kuin mennyt viikko oli!

Pastellisia kotihaaveita

Miten tässä nyt näin kävi, että minäkin jo alan odotella kevään tuloa? Minähän rakastan talvea ja lunta ja olen ehdottomasti sitä vieltä, että mun maaliskuun lopussa olevat synttärit on talvella. Mutta silti alan jo kaivata lämpimiä ilmoja, kuivaa asfalttia, lisääntyvää valoa ja vihertyvää luontoa. Ehkäpä kevään kaipuu johtuu siitä, että kevät on uuden aikaa ja minä kaipaisin kipeästi vähän jotain piristystä tähän arkeen.

Nyt tekisi mieleni hakea sitä piristystä uusimalla vähän sisustusta. Koska tämä meidän olkkari on tällä hetkellä meidän molempien työhuone, niin täällä olisi erityisen tärkeää viihtyä. Meillä on näyttänyt jo monta vuotta ihan samalle, joten pienelle päivitykselle olisi tarvetta. Olen pitkään ajatellut olkkarin seuraavaksi väriksi minttua, turkoosia tai vedenvihreää. Ja sitä ajatustahan tuki myös uusin H&M:n kuvasto.

H&M

H&M Homessa on nyt myynnissä aivan syötävän suloisia pastellisia pieniä maljakoita ja tuikkukippoja. Pyöreät muodot miellyttää mun silmää ja eri kokoisista ja värisistä kipposista saisi koottua mukavan epäsäännöllisen asetelman. Ja sitten voisin toivoa lahjaksi vaikka muutamaa neilikkaa maljakoista kurkistamaan. Oi, olisipa ihanaa!

H&M2

Hinnallakaan näitä suloisia somisteita ei ole pilattu, joten muutaman erilaisen voisi ihan hyvin ostaa. Vaikka edullisia ovatkin, en ehkä silti kuitenkaan raaski ostaa jokaista mallia jokaisessa värissä.. Mutta ainakin yksi maljakko ylärivistä ja yksi kakkosrivistä.. ja pari tuikkukippoa voisi olla hankintalistalla. Hmm..

Täytyy varmaan käydä jonain päivänä katsomassa josko Hansan H&M Home myymälässä olisi näitä hyllyssä. Voisin vähän sommitella ja katsella mikä näyttää kivalle. Ja olisikohan siellä myös näitä tyynynpäällisiä.. tai näitä. Tai näitä!

Kaipaan uudistusta!

Twist in your hair

Minä olen ihan itse päättänyt, että hiuksiin tehdyt twistit on mun tavaramerkki. Vaikka tuo julistus onkin puoliksi vitsi, niin totta se on, että aika usein hiuksiini twistikampauksia teen ja niitä myös aika paljon ihastellaan. Viime viikolla asupostauksessa näkyneessä kampauksessakin twistit vilahtivat, ja kommenteissa kysäistiin kampauksesta. Joten päätin ottaa härkää sarvista ja julkaista blogini ensimmäisen videon (HUI!!).

Itseasiassa olen kuvannut nämä jo marraskuussa 2012, mutta silloin meni pupu pöksyyn, enkä koskaan uskaltanut videota käsitellä ja julkaista. Myös kesällä lupasin kuvailla videolle tuota samaista twisti-nuttura -yhdistelmää, mutta pupu meni pöksyyn silloinkin. Nyt on kuitenkin ketsuppipullo auki, ja videolla näette ensimmäisen vaiheen tuon nutturakampauksen tekemiseen, eli ne twistit. Kun pohjalla on hiuksissa vähän laineita, tulee ponnarikampauksestakin vähän näyttävämpi.

Niin muuten.. puhua en sentään uskaltanut (HUI!!), joten taustalle valitsin Windowsin musiikkinäytteistä teemaan sopivan (ja hyvin rauhoittavan, heh) kappaleen nimeltään Maid with the Flaxen Hair. Esittäjänä Richard Stoltzman.


Kysykää kommenttiboksissa jos jäi vielä jotain kysyttävää! Ja älkää olko liian ankaria.. videon julkaiseminen on tooooosi jännää!

Minttusuklaakuppikakut

WP_20140214_19_28_54_Pro

Vaikka itse sanonkin, niin olen aika hyvä leipuri. Mun leipomukset harvoin epäonnistuu tai menee syömäkelvottomaksi. Mutta se on kyllä ihme se! Äärimmäisen harvassa on nimittäin ne kerrat, jolloin leivon sähläämättä. En tosiaan ole sellainen leipuri, joka kääntelee taikinaa rauhassa lastalla metallikulhossa. Ja jonka keittiö on leipomisen jälkeen muutamaa likaista kulhoa lukuunottmatta samannäköinen kuin ennen urakan aloittamista. Ehei.

Mää olen sellainen leipuri, jonka uusi jauhopussi repeää sivusta ja jauhot valahtavat puoliksi pöydälle ja puoliksi tiskialtaaseen. Sellainen, jolta puuttuu vähintään yksi raaka-aine, vaikka juuri olen käynyt kaupassa oikein kauppalistan kanssa. Sellainen, jonka keittiössä piippaa vähän väliä palohälyytin. Vaikkei mikään ole edes palanut!

WP_20140214_19_45_49_Pro WP_20140214_19_28_41_Pro

Mää olen sellainen leipuri, jonka maito-margariiniseos näyttääkin yllättäen sille, että siellä olisi seassa purkillinen ananasmurskaa. Ja joka uudelleenlämmittää sitä seosta mikrossa ja sekoittaa sillä välin oikealla kädellä kuivia aineita tukien kulhoa kylkeään vasten. Koska vasemmassa kädessä on puoliksi auki kopsautettu kananmuna. Koska nyt vaan satuin huomaamaan tämän ananasmurska -tilanteen ensimmäisen kopsautuksen jälkeen.

WP_20140214_19_27_45_Pro WP_20140214_19_45_42_Pro

Mää olen sellainen leipuri, joka muistaa laittaa essun päälle siinä vaiheessa kun kermat on jo pärskähtäneet mun paidalle. Ja housuille. Ja sukille. Ja jos erehdyn leipomaan mustat housut päällä, voin olla varma, että kohta mulle nauretaan kun mun peffassa tai reisissä on omat käden jälkeni - kun housuihin nyt vaan on kätevää pyyhkiä kädet jauhoista puhtaaksi.

WP_20140214_19_45_34_Pro WP_20140214_19_28_31_Pro

Muffinsit tein tämän Painted by Cakes -reseptin mukaan kaksinkertaisena annoksena (josta siis tuli 12 isoa muffaria) ja kuorrutteeksi tein samaiselta sivustolta löytämäni suklaaganachen. Tosin lisäsin siihen sekaan hieman piparminuttuöljyä, jota mulla sattui kotona olemaan. Koristeet tein sulatetusta valkosuklaasta ja rimpsautin pinnalle vielä muutaman palasen Marianne crush -murskaa.

WP_20140214_19_45_27_Pro

Ja kyllä muuten oli hyvää! Niin hyvää, että miehelle evääksi pakkaamani yksilö herätti tämän kaverissa kateutta ja kaveri lähetti vaimolle terveisiä, että seuraavalla kerralla pitää pakata hällekin sellainen evääksi. Pitihän sille sitten maistiaisia viedä. Ja sitten tietysti piti selitellä nolona, että sydänkoristeet oli jo etukäteen laitettu, enkä varta vasten häntä varten tehnyt sydänkoristeita kuppikakkuihin, ettet nyt vaan luule, että mää oon joku hullu vainoaja, joka laittelee vieraitten poikien kuppikakkuihin sydämiä.

Koska sellainen leipuri mää oon, vähän hysteerinen hölösuu!

Pitsihihan pilkistys

Päädyin kuin päädyinkin pitämään viikolla esittelemäni pitsihihaisen trikoomekkosen. Tänään kiskaisin sen päälle ja sain vielä jopa kuvatkin otettua. Tällä kertaa kuvasaldon läpikäynti oli oikein positiivinen kokemus. Vitsi tämä mekko on kiva, löysä malli on käytännöllinen ja nuo neuleen alta kurkkaavat pitsihihat kertakaikkisen suloiset. Näytän kyllä vähän boheemimmalle kuin miellän olevani, mutta väliäkö sillä kun tuntuu ja näyttää kivalle.

IMG_3124 IMG_3110 IMG_3108 IMG_3130 IMG_3121 IMG_3115 IMG_3104 IMG_3113

Mekko - Vero Moda (Asokselta)
Neuletakki - Gina Tricot
Huivi - H&M
Saappaat - Budapestista
Meripihkakorvikset - Bijou Brigitte

Mitäs mieltä raati on? Iskeekö teihin lörttömekko pitshihoilla ollenkaan? Niin ja huomaatteko - laitoin teidän kommenteista inspiroituneena huivin kaulaan... vaikkei tässä kyllä sitä pudotettua hartialinjaa olekaan. Teidän kommentit oli tän päätöksen taustalla silti. Kiitos vaan siis vielä!