Pages

Muumimamman reseptikirja

IMG_2941

Moikka! Täällä sitä pötkötellään kuumeessa, enkä tosiaan saada tuotettua hirveän järkevää tekstiä tänään (ihan kun normaalisti saisin). Mutta minä kun tykkään kauniista ja suloisista asioista, niin halusin tulla näyttämään mun uutta lempparikirjaa, joka täyttää ainakin suloisuuden kriteerit. Saatiin nimittäin joulun alla pieneksi muistamiseksi mun serkun perheeltä aiva ihana reseptikirja. Siis sellainen tyhjä reseptikirja, johon voi itse kirjoittaa suosikkireseptinsä ylös.

IMG_2944 IMG_2946 IMG_2938

Mulla semoisen asiaa on aiemmin ajanut vanha Tiimarin kovakantinen muistikirja, johon oon ollut tosi tyytymätön. Koska reseptit on olleet siellä ihan sekaisin ja tosi rumasti kirjoitettuna. Olinkin etsinyt viime syksnä uutta, mutta en ollut törmännyt mieleiseen.

Nyt olen aloittanut siirtämään tänne talteen mummun parhaat piirakkareseptit, äidin kuivakakkuohjeen ja muut aarteet, joita ei mistään reseptikirjasta löydy. Niitä ei voi siirtää liikaa kerralla, ettei käsi väsy ja käsiala muutu rumaksi. Se on tosi ärsyttävää, kun aluksi kirjoittaa ihan siististi, mutta parin sivun jälkeen ei tosiaan.

IMG_2949 IMG_2932 IMG_2950

Kirjoitin muuten reseptikirjan sisäkanteen ihan itse "omistuskirjoituksen". Kuka kirjan meille on antanut ja milloin. Mun mielestä kaikissa lahjaksi saaduissa kirjoissa pitäisi aina olla omistuskirjoitus. Niiden näkemisestä vuosien päästä tulee jotenkin hyvä mieli ja muistoja.

Onko kellään muulla enää käsinkirjoitettua reseptikirjaa vai olenko vähän vanhanaikainen? Vanhanaikaista tai ei, eikö olekin suloinen tämä Muumi -kirja? Suloisia nuo kuvat, joita siellä täällä sivuilla on. Täytyy tähdätä joku hilloresepti tuohon hillopurkkikuvan sivulle!

Home Alone

Jäin tänään loppuviikoksi yksin kotiin. Olen kyllä tottunut olemaan yksin ja kaukana murusta, mutta tällä kertaa se tuntui yllättävän rankalta. Luultavasti siksi, että olen vähän kuumeessa ja sen takia poikki muutenkin. Vastoin kaikkia odotuksia sain päivällä kuitenkin opiskeltua tosi ahkerasti ja äsken jopa jaksoin hurauttaa bussilla keskustaan kauppaan.

WP_20140129_17_23_00_Pro

Pikkuhiljaa mielikin alkaa parantua, nimittäin keitin juuri loppuviikon tarpeisiini kattilallisen lohikeittoa äitin reseptillä. En vielä syönyt sitä, mutta lientä maistaessa totesin sen olevan edelleen yksinkertaisuudesta huolimatta (tai ehkä siitä johtuen) aivan törkeän hyvää.

WP_20140129_17_23_14_Pro

Aluksi kurjuudessani ryvetessäni ajattelin, että loppuviikon saan kyllä viettää herkkuiltoja vaikka joka päivä. Mutta kapasta ostinkin sitten vaan kahta uutta vihreää teetä. Koska oon ollut kiltti ja juonut syksyn aikana vanhoja teevarastoja pois. Ensin avasin ton appelsiini-mandariinin ja totesin ettei se toinen voi tuoksua paremmalle. No tuoksui se. Vaniljakaramelli. Tietenkin.

Kaupasta lähtiessä poikkesin kyllä vähän herkkujenkin puolelle, kun kävin hakemassa Finnkinosta voin makuista popparimaustetta. Oon puhunut niin kauan siitä, että pitäisi käydä ostamassa sitä, jotta voisi joskus poppailla kaapissa odottavan popparipussin ja maustaa ne tavispopparit vähän herkummiksi. Eli onpahan vähän loppuviikolle herkkujakin!

WP_20140129_17_23_29_Pro

Tulin tähän peiton alle ja vedin kylmiin jalkoihin miehen villasukat. Olen tainnut neuloa nämä sille lahjaksi meidän seurustelun ensimmäisenä tai toisena talvena ja sen on näköisetkin. Pikkaisen on päässyt nyppyjä tulemaan tässä vuosien varrella, mutta hyvin vielä toimii.

WP_20140129_17_26_02_Pro

Olen piirrellyt alkuillan iloksi mekkoja, mutta hei, miksen mää enää omista värikyniä? Värikynät olisi kyllä ihan ehdottoman tarpeen tässä hommassa, ja lisäksi on aika järkyttävää, että oon muka niin aikuinen, etten oo enää vuosiin edes huomannut tarvitsevani moisia. Ne pitää kyllä ilman muuta laittaa kauppalistalle! Heti keraamisen lieden puhdistusaineen perään.

WP_20140129_17_26_55_Pro

Että sellaisia höpötyksiä tänään. Mitä teidän keskiviikkoon tai loppuviikkoon kuuluu? Saa myös vinkata hyviä ajanvietteitä mulle loppuviikon yksinäisiin iltoihin, kun en voi kuumeen takia jumppaamaankaan mennä!

Muhkufantti

1


Julkaisen nyt nämä kuvat, vaikka ensin ajattelin, että en viitsi. Koska näytän mielestäni jotenkin ihan hassulle.. jollekkin muhkufantille, sanoisin. Mutta eihän kaiken tarvitse aina olla täydellistä ja toistenkin mielipiteitä on kiva kuulla, niillä kun on tapana avartaa mieltä.

WP_20140125_11_40_53_Pro WP_20140125_11_40_28_Pro

Juuri vähän aikaa sitten kommentoinkin johonkin toiseen blogiin siitä, miten arastelen pudotetun hartialinjan käyttöä. Sitten rohkaistuin ja tilasin Mangon alesta tuollaisen vaalean neulepaidan pudotetuilla hartioilla. Kokeilin päälle sitä ja tykkäsin. Puin sen päälleni häämessuille lähtiessä ja tykkäsin. Näin kuvat ja en enää tykännytkään.

WP_20140125_11_40_36_Pro 2

Niin kuin pelkäsinkin, näytän ihan hirmu harteikkaalta. Pidän itseäni melko pepukkaana (...), mutta näissä kuvissa mun yläkroppa ja hartiat korostuu ihan hirveästi. Ja peppukin näyttää kadonneen jonnekkin taivaan tuuliin. Nyt sitten käyn tahtojen taistelua tykkäänkö tuosta neuleesta vai en. Nimittäin sen materiaalista tykkään ihan hirveästi. Se kimaltaa ja kaikkea!

WP_20140125_11_41_15_Pro WP_20140125_11_41_57_Pro

Mitäpä te tykkäätte? Asusta ylipäänsä? Tai neuleesta? Nyt saa sanoa puolesta tai vastaan. Tietty rohkaisu tulee enemmän tarpeeseen, kun ei tuota paitaa voi enää käytön jälkeen palauttaakaan!

Anton & Anton lettukestit tuparilahjaksi

IMG_2919 IMG_2920 IMG_2924 IMG_2925 IMG_2926

Anton & Anton on ruokakauppa, jossa myydään laadukkaita tuotteita, joiden alkuperä on tiedossa. Paljon luomua ja paljon lähiruokaa. Hyvää asiakaspalvelua ja laajat valikoimat kivijalkakaupassa. Sellaisesta putiikista Helsingin Töölöstä olivat viime viikonlopun vieraan hankkineet meille tuparilahjan. Aika ihana lahja sanoisin minä. Pidän oikein mielelläni jonain talvisena päivänä oikein lämpimät Anton & Anton lettukestit. Vaikka eipä sillä, ei meille olisi oikeasti tarvinnut yhtään mitään tuoda.

Mutta kiitämme, kumarramme ja olemme onnellisia näistä! Aika herttaista!

Turkupostaus

Sain viikko sitten Ninnumaarialta toiveen postata Turusta - siis lähinnä siitä, miten me ollaan tänne puolen vuoden aikana kotiuduttu, mistä ollaan tykätty, kauanko aiotaan olla ja niin edespäin. Lupasin toteuttaa toiveen loppuviikosta, mutta suunnitelmat vähän viivästyi. Koska meillä oli tosiaan vieraita lauantaista sunnuntaihin ja pääsi käymään niin, että lauantai-illan ruokailun jälkeen, käytiin "yksillä" Koulussa, jonka jälkeen tuli puhetta Turussa sijaitsevasta maagisesta baarista, jonka tanssilattialla soi Robin. Vieraamme sitten yrittivät kovasti todistella, etteivät ole vielä keski-ikäisiä joten loppuilta jammailtiin Frontside Ollien tahtiin Armaksen tanssilattialla. Joten ei musta ollut lauantai-iltana, eikä sunnuntaiaamunakaan kirjoittamaan.

WP_20130910_15_39_35_Pro

Mutta asiaan. Viime lauantain kaltaiset illat pitää sisällään paljon niistä syistä, minkä takia ollaan tykätty Turusta paljon enemmän, kun olisin ikinä voinut uskoakaan. Endottomasti suurin plussa Turussa Jyväskylään verrattuna on se, että täällä on enemmän elämää. Vaikkei tämäkään (onneksi) mikään megaiso kaupunki ole, tuntuu jotenkin sille, että se väkimäärä joka täällä on, on paljon aktiivisempaa. Leffateatteri on aina täynnä väkeä, kuppiloissa on väkeä, torilla on elämää, ihmiset käy ravintoloissa jne. Ja siksi toisekseen - täällä on paikkoja minne mennä. Vaikka Jyväskylä onkin edelleen mun lempparikaupunki Suomessa, on aivan ihanaa asua kaupungissa, jossa voit mennä syömään johonkin muuallekkin kuin Amarilloon. Lauantaina käytiin muuten syömässä Blankossa, ja voin muuten sanoa, että haluaisin nyt jo takaisin sen paremsaanikanapappardellen ääreen...

Toki osa tästä fiilistelystä on varmasti vielä uutuudenviehätystä - tuskinpa sitä näin innoissaan olisi enää kymmenen vuoden päästä. Mutta nyt vielä tuntuu kaupungille syömään tai juomaan lähtiessä vähän sille, kuin olisi ulkomailla. Kaikki on niin jännää ja uutta vielä.

WP_20130910_15_53_03_Pro

Mutta sitten toisaalta normaalissa arkielämässä. Kun on kotona, opiskelee, käy kaupassa, salilla tai kävelyllä niin eihän tämä tunnu yhtään sen kummallisemmalta. Sanoinkin tässä kerran Jonille, että tuntuu oikeastaan vähän sille, kun tämä Turku olisi vaan yksi Jyväskylän kaupunginosa. Muutettiin vaan asumaan vähän eri paikkaan kuin ennen, mutta se perus elämähän täällä on ihan samanlaista, kun aina ennenkin. Se tuttuuden ja samankaltaisuuden tunne juontaa varmaan osin myös siihen, että edellisen kerran muutin Roomaan ja siellä arki ei todellakaan ollut samanlaista kuin Jyväskylässä. Nyt on, kun ympärillä on Joni ja omat tavarat ja huonekalut. Kaupassa käydään Prismassa niinkuin aina ennenkin. Koulumatka on vaan mulla vähän pidempi.

Me viihdytään täällä, mutta ollaanko kotiuduttu? Eipä oikeastaan. Joni puhui viikonloppuna juuri siitä, miten tuntuu vähän sille, että me ei sovita näiden ihmisten joukkoon. Tai ettei me olla samanlaisia ihmisiä kuin nämä täällä! Sitä on vaikea selittää, mutta mää tunnen samoin. Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi. Etten ihan ole samanhenkinen ihminen, mitä kaikki jumppasalissa mun ympärillä. Mutta en oikein osaa sanoa tarkkaan, että miksi. Ehkä musta tuntuu jotenkin sille, että täällä on vähän pinnallisempaa kuin Jyväskylässä. Mutta sekin johtuu varmaan vaan mun omista tunteista. Että ajattelen Jyväskylän olevan niin paljon tutumpi ja itseni niin paljon jyväskyläläisempi.

WP_20130925_16_14_31_Pro

Osaltaan se johtuu varmaan myös murteesta. Määhän tykkään yleensä valtavasti murteista. Huomaatteko muuten, että kun mää olen Jyvääskylääästä niin viittaan itseeni usein sanalla mää? Mutta tää turun puhuminen ärsyttää kyllä harvinaisen paljon. Tiedättekö, mikä on ärsyttävintä kaikista? Joo vai. Mihin tahansa asiaan, mihin normaalisti reagoitaisiin vaikka sanomalla niinkö, aijaa, ihanko totta, okei tai muuta vastaavaa, täällä vastataan joo vai. Edelleen hämmennyn, enkä tiedä mitä vastata. Niinkuin siihenkään, jos joku kysyy, että kummonen jokin asia on. Mieli tekisi vastata aina, että ei kovin kummonen.

Kolmas silmään korvaan pistänyt murrejuttu on tapa kysyä asioita kielteisen kautta. Tälle oltiin juuri lauantaina naurettu, ennen taksin kyytiin hyppäämistä, ja arvatkaapa mitä taksikuski sanoi heti ensimmäisenä "Ei kai tuolt läpi pääsis?". Itse, kun kysyisin että pääseekö. Täällä aina kielteisen kauta. Puolessakaan vuodessa ei todellakaan ole vielä tottunut tähän murteeseen. Joka kerta se pistää korvaan ja suorastaan pelkään että se tarttuu munkin puheeseen. Ketä -sanastahan en viitsi edes aloittaa..

WP_20140105_14_20_38_Pro

Siinä murteessa on vielä semmoinen outo juttu.. tai en oikein tiedä mikä tässä on syy ja seuraus, mutta oikein vahvaa murretta puhuvat ihmiset vaikuttavat mun mielestä usein tosi epäkohteliaille. Nuoret ihmiset, jotka puhuvat enemmän yleiskielisesti ovat kaupan kassoilla jne. poikkeuksetta tosi sydämellisen ja ystävällisen oloisia. Kun taas iäkkäämmät ihmiset, joilla murrekin on vahvempi, kuulostavat tosi tylyille. Vaikka huomaisin ihmisestä, että hän hymyilee mulle puhuessaan, puheesta sitä ystävällisyyttä ei huomaa jos murre on voimakasta. Tosi hämmentävää. Ja toki yleistävää, ymmärrätte varmaan, ettei mikään mun kirjoittama nyt mitään absoluuttista totuutta ole. Vaan yleistyksiä mun tekemien havaintojen pohjalta ja sbjektiivisia tottakai.

WP_20130908_14_12_01_Pro

Mutta kyllä sitä kaipuu Keski-Suomeen järven rannalle on kova. Meidän Turun kekan piti alunperin olla vuoden mittainen, mutta se venyi nyt toisenkin mittaiseksi. Eli kesällä 2015 on näillä näkymin paluu Jyväskylään. Ikinähän ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta sellainen haave meillä on. Sinne me haluttaisiin  kuitenkin jossain vaiheessa pysyvästi asettua. Keski-Suomella on ihan valtavan iso paikka mun sydämessä ja tunnen siitä valtavaa ylpeyttä. Ja Keski-Suomen kotiseutulaulu saa kyllä mun sydämen aina vähän väpättämään. Pikkutytöstä asti oon sitä laulellut ja mulle se on niin totta.

"Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat, ah, polut korpia kiertävät, kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat! Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen, vuorien huippujen kauneus ylhä, ah, kotiseutua muistoineen. Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens' elon huomen, tänne ma toivon hautanikin. Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton, tänne, ah, tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki, mi kallista on!"

Turku on huomattavasti mukavampi paikka, mitä ennakkoon ajattelin. Viihdyn täällä erittyäin hyvin muutaman vuoden. Ei mitään ongelmaa ja suorastaan kivaakin! Niin kyllä minä olisin ihan valtavan harmistunut jos joutuisin tänne jäädä vielä kahdeksi kymmeneksi vuodeksi. Mutta ei se ole Turun syy, vaan tuntisin samalla lailla ihan mitä tahansa muutakin paikkaa kohtaan. Vaikka Ruissalon merenrannat on kuinka ihania, niin en ikinä vaihtaisi Keski-Suomen järviä päästäkseni meren rannalle. Eihän siellä voi edes kunnolla sukellella!

Ps. Turussa on vielä lisäksi se huono puoli, että täältä ei saa hyvää mutta kohtuuhintaista turkkilaista pitsaa?! Mitä ihmettä?!

Maailmankirjat sekaisin

En voi väittää, että olisin tehnyt valtavan elämänmuutoksen ja vaihtanut perjantai-illan pippalot aikuiseempaan huviin. Näin siksi, koska perjantai-illan pippalot eivät aikaisemminkaan ole ohjelmistooni kuuluneet. Mutta kyllä se minun mielestäni ehdottomasti lasketaan maailmankirjojen sekoittumiseksi, kun kolmena viimeisimpänä perjantaina (ja niitä edeltävänä lauantaina) minä olen vaihtanut sohvalla löhöämiset, leffojen katsomiset ja herkkuillat lenkkeilyyn. Ja en edes mihin tahansa lenkkeilyyn vaan juoksemiseen.

Kaikista maailman ihmisitä minä. Minä, joka hävittäisin juoksemisen liikuntamuodon maan pinnalta heti, jos minulle siihen valtuudet annettaisiin. Olen juossut tämän vuoden puolella jo valehtelematta enemmän, kuin viime vuonna yhteensä. Tai varmaan kahtenakaan edellisenä.

InstagramCapture_1f309f78-7576-4f40-8854-99914befe283_jpg

Enkä ole vielä kertaakaan luistanut lenkistä edes sään varjolla. "Kaikki syyt, jotka estävät meitä säännöllisesti liikkumasta, ovat tekosyitä", sanoi Urkki. Ja muistaakseni Gustafssonin Veikka ainakin on sanonut, että "Koskaan ei ole liian huono sää urheilla, on vaan liian huonot varusteet".

Ja kaiken kummallisuuden huipuksi olen vielä todennut, että puolen tunnin juoksulenkki ei vie perjantai-illasta niin paljon aikaa, etteikö senkin jälkeen ehtisi vielä leffaa katsoa. Ja pakkaslenkin jälkeinen sauna nyt on muutenkin vaan aivan ihanaa vapaaillan ajanvietettä.

Meille on tulossa muutenkin kiva viikonloppu, kun saadaan vieraita. Jo kolmannet vieraat tässä kuussa, mahtavaa!

Rentoa, reipasta ja ihanaa perjantai-iltaa kaikille kummallisen energiapuuskan kourista toivottelee

Kirsi

Black (white) and Yellow

Kukaan joka on selannut kevään H&M:n kuvastoja tai kulkenut viime aikoina kaupungilla ketjuliikkeiden näytösikkunoita vilkuillen ei ole voinut välttyä tältä tulevan kevään trendiltä. Harvoin ihastun näin nopeasti mihinkään trendijuttuihin, mutta täytyy myöntää, että tällä hetkellä himoitsen mustavalkoraidan ja kirkkaan keltaisen yhdistelmää, kuin hullu puuroa.

IMG_2895

Keltainen on kyllä nostanut suosiotaan pitkään, mutta tänä keväänä se taitaa jatkaa kiitoaan juurikin mustan ja valkoisen kanssa paritettuna. Keltaisen himoissani omaa vaatekaappiani tutkineena tajusin myös, että mulla ei ole yhtään ainutta yksiväristä kirkkaan keltaista vaatetta tai asustetta. Lähimmäs päästään sinapin leijonankeltaisilla topilla ja t-paidalla, mutta ei ne millään ole riittävän kirkkaita mun keltaisen kaipuuseen.

IMG_2898

Mietiskelin millä tavalla keltaista haluaisin itse tänä keväänä yhdistää ja intouduin piiiiitkästä aikaa Polyvoreen klikkailemaan kollaaseja - siellä kun on niin helppo hakea tietynlaisia vaatteita ja asusteita ja liimailla mieleisiä asukokonaisuuksia.

Kaikista eniten houkuttaisi kirkkaankeltaisen löysän yläosan ja tiukemman mustavalkoraidallisen alaosan yhdistelmä. Sellaisesta kokonaisuudesta tulee kuitenkin helposti liian kova, joten kirkasta keltaista ja graafista raitaa pehmentämään lisäisin farkkutakin. Ajattelin, että yksinkertaiset asusteet sopisivat tällaiseen asuun parhaiten, kunnes huomasinkin klikkailleeni asun lisukkeeksi kukkahuivin. Mielestäni farkkutakin sinistä ja paidan keltaista yhdistävä huivi kyllä viimeisteli tämän lookin.

MVK1

Tuo asu huutaa kevään ensimmäisiä askelia kuivalla asfaltilla. Niitä päiviä kun farkkutakilla tarkenee auringossa, mutta varjossa on vielä vähän liian kylmä.

Tällaiseen asuun multa löytyisikin kaapista kaikki muut osaset paitsi riittävän kirkas paita. Okei, ei multa noita Minna Parikan ihania pupuballeriinojakaan löydy, joten ne joutuisin korvaamaan ihan vaan tylsillä tavallisilla mustilla.. (toki toivossa on hyvä elää, kun synttärit on vielä luvassa ennen ensimmäisiä kevätkelejä, wink wink!)

Toisessa asussa koitin noudattaa minua viisaampien antamia vinkkejä. Trendivillityksen takia ei kannata uusia koko vaatekaappiaan, vaan trendeihin on helppo lähteä mukaan asustamalla perusvarmoja vaatteita rohkeammin. Siksipä kokosinkin pohjalle mustavalkoisen asun (jonka tapaiseen omastakin kaapista löytyisi raitapaitaa, hametta ja kenkää jo valmiiksi) ja asustin sen kirkkaan keltaisella laukulla. Sitten tuumasin, että kerta kiellon päälle ja lätäisin kaulaan vielä keltaisen statement -korun.

MVK2

Vaikka näistä kahdesta kokoamastani lookista tämä jälkimmäinen sykähdyttää minua vähemmän, täytyy silti myöntää, että voisin pukea sen päälle vaikka heti. Jotenkin ihana yhdistelmä rentoutta, skarppiutta, klassisuutta ja räväkkyyttä.

Mitäpä te tykkäätte? Näyttääkö keltainen mustavalkoisen kaverina kenenkään muun silmään yhtä hyvältä, kuin mun? Mitä tän kevään trendejä te odotatte, vai oletteko sitä porukkaa, joka ei haksahda mihinkään.. niin minäkin muuten luulin olevani, mutta toisinpa kävi. Ja itseasiassa viime vuonna taisin olla hulluna minttuun. Hups.

Mutta varsinainen kysymys kuuluu, mistä ihmeestä löydän nyt sopivan laukun ja paidan riittävän keltaisena, riittävän edulliseen hintaan?

Ps. Pahoittelen, jos muillekkin jäi soimaan päähän se maailman ärsyttävin Black and Yellow ränkytys.. pakko oli pistää vaihnko kiertämään edes otsikossa.. hihi.

Himolakkaajan kynsille armoa

Mun kynnet on voineet viimaikoina tosi huonosti. Ne ei ole ehtineet viime kuukausina enää kasvaa pitkäksi, ennen kuin ovat liuskoittuneet kärjestä niin pahasti, että leikkurit on olleet ainoa apu. Edellisen kerran kynnet on olleet pitkät lokakuussa (Panda -kynsien aikaan). 

Harvoin mun kynnet mitenkään superpitkäksi on kasvaneetkaan. Aivan käsittämättömän poikkeuksen tähän teki viime kesä. Blogia seuranneet tietävätkin, että kärsin koko viime kesän pahoista sairasteluista. Mutta sitäpä en ole tainnut täällä kertoa, että pahimman sairastelun aikana mun kynnet oli pidemmät ja vahvemmat, kuin koskaan aikaisemmin, tai koskaan sen jälkeen! Ihan käsittämätöntä! Todistetta kesäisestä kynsien kunnosta saatte näiden julkaisematta jääneiden, kesän kynsien muodossa.

IMG_9897 IMG_9887

Ihan käsittämättömät lavat.. pituuden puolesta eivät välttämättä ole enää edes kauniit mun mielestä. Mutta pitkät ja vahvat ne silloin oli. 

Olen miettinyt olisiko osasyyllinen tähän loppuvuonna romahtaneeseen kynsien kuntoon glitterlakoissa. Niitähän minä olen koko loppuvuoden suosinut. Tai jos ei syyllinen ole pelkästään tiukasti kynteen tarttuvat glitterlakat, voi se hyvinkin olla niiden poistaminen. Joko se tapahtuu paljolla lakanpoistoaineella ja ankaralla jynssäämisellä tai vaivattomasti liottamalla kynsiä foliotupoissa. Kumpikaan ei kuulosta kovin kynsiystävälliselle.

WP_20140122_14_19_43_Pro WP_20140122_14_02_54_Pro

Mutta kynsien kunnolle oli pakko alkaa tekemään jotain. Uuden vuoden lakkaukset poistettuani olen alkanut viettämään lakatonta tammikuuta. Sillä tottahan se on sekin, että välillä kynsien tarvitsee levätä ja hengittää. Nyt saa siis hetken ajan olla lakat levolla ja ahkerassa käytössä on sen sijaan kynnen vahvistaja, lasiviila ja kynsinauhojen siistimiseen tarkoitetut työkalut ja öljyt. Vahvistajaakaan en viitsi aina käyttää - että se kynsi saisi ihan oikeasti välillä hengittää ilman mitään pinnoitetta.

WP_20140122_14_04_10_Pro WP_20140122_14_20_00_Pro

Tänään taisin saada leikattu kaikki loputkin liuskoittumiset pois kynsistä. Nyt jäljellä on enää siistejä, tasaisia kynsien reunoja, joten tästä on hyvä lähteä taas kasvattelemaan. Vanhoja kynsipostauksia selatessani alkoi kyllä kovasti taas lakkaaminen houkuttaa, mutta nyt kyllä maltan mieleni, ainakin vielä muutaman viikon ajan. Koska ei kynsien lakkaamisestakaan ole mitään iloa jos kauniit kynnet vaan napsuvat poikki tai kärkien lakkaus on pilalla, kun kynnen kärjestä irtoaa palanen liuskana.

WP_20140122_14_03_01_Pro

Nyt otin taas aktiiviseen käyttöön myös kaapista löytyneen biotiinipurkin. Jos ei niiden napsimisella ja kynsien lepuuttamisella tästä kynsien kunto parane, niin en kyllä tiedä mitä enää pitäisi tehdä. Sairastua? Ei kiitos.

Onko teillä jotain hyviä kynsienhuolto vinkkejä? Kaikki vinkit on tervetulleita, minkä te olette huomanneet hyödyttävän tai haittaavan kynsiänne.

Niin ja mitäpä piditte herkullisista lapa-malliin maalatuista kynsistä? Minusta ne kyllä näyttivät aika söpöille, vaikka viime aikoina herkullisen väriset creme -lakat on saaneet väistyä neutraalimman ja kimaltavamman tieltä.

Kasvisruokaa: Herkullinen bataattisosekeitto

Meidän taloudessa syödään lihaa. Eikä vietetty edes lihatonta lokakuuta. Mutta kuukauden totaalikieltäytymisen sijaan me on jo pidemmän aikaa koitettu ylläpitää periaatetta, että kerran viikossa syötäisiin täysin kasvisruokaa. Tämän periaatteen noudattamista vaikeuttaa kuitenkin se, että meidän kasvisruokareseptien määrä on aika minimaalinen. Siksi ajattelinkin postauksen lopussa kysellä teiltä hieman vinkkejä ja reilun vaihtokaupan merkeissä jakaa yhden meidä suosikkiresepteistä.

Keitto

Bataattisosekeitto on meidän kasvisruokaresepteistä ehkä tämän talouden suosituin. Reseptin hyvyydestä kertoo paljon jo pelkästään se, että kasvissosekeitto komeilee kyllä meikäläisen inhokkiruokien Top Viidessä, mutta tätä voisin keitellä ja lipitellä vaikka joka viikko. Tässä reseptissä yhdistyy meidän mielestä täydellisesti makeus, suolaisuus ja tulisuus - lempeä sellainen, ei missään nimessä polttava. Keitto on myös aikas helppo tehdä. Tästä satsista tulee nälkäisyydestä riippuen noin 4-6 annosta!

Keitto_ainekset

Aloita kuorimalla ja paloittelemalla bataatti ja porkkanat. Jos haluat voit lisätä joukkoon myös muutaman tavallisen perunan keittoa neutralisoimaan. Minä lisään pottua ehkä joka toisella kerralla - jos niitä sattuu kotona olemaan. Lisää palat kattilaan ja lisää vettä niin, että kuutiot peittyvät helposti. Vettä ei kuitenkaan kannata laittaa tässä vaiheessa liikaa ettei sitä (ja siihen liuenneita ravintoaineita) tarvitse kaataa keittämisen jälkeen pois. Lisää keitinveteen kasvisliemikuutio tai kaksi.

WP_20140120_15_36_21_Pro

Keitä juurekset pehmeäksi (kuutioidesi koosta riippuen n.20 minuuttia). Nosta kattila hellalta ja soseuta keitinvesi ja juurekset. Minä en yleensä soseuta ihan siloiseksi, vaan tykkään siitä, että keittoon jää myös vähän pieniä sattumia. Jos (ja kun) mössö muistuttaa enemmän sosetta, kuin keittoa, lisää vähän vettä. Palauta kattila takaisin levylle (voit vähän laskea lämpöä), lisää kookoskerma, sweet chili -kastike ja mausteet, sekoita tasaiseksi ja anna keiton vielä kiehahtaa. Tarkista vielä maku ja valmista on!

WP_20140120_15_36_27_Pro

Keiton kaverina tarjoiltavaksi sopii erinomaisesti raejuusto ja meidän mielestä bataattisosekeiton kruunaa ehdottomasti ruistikut. Leikkaa siis ruisleivästä reilun kokoisia tikkuja (esim. ruispalaviipale kahtia pituussuunnassa), paahda ne kuivalla pannulla molemmin puolin rapsakoiksi, sivele paahdettujen ruistikkujen pintaa halki leikatulla valkosipulinkynnellä, rouhi päälle hieman suolaa ja pirskota pikkiriikkisen öljyä. Ne on ihan super hyviä ja toimivat ihan mahtavasti tämän keiton kanssa! Jos kokeilette niin älkää missään tapauksessa jättäkö valkosipulinkynnen leikkuupinnalla sivelemistä väliin - se hento valkosipulisuus on näissä ihan taivaallista.

WP_20140120_15_36_44_Pro

Nyt kun olen jakanut suosikki kasvisruokareseptini toivoisin, että tekisitte samoin! Meidän kasvisruuan viikottainen syönti hiipuu kyllä säännöllisin väliajoin siihen, että kasvisruokapäivät koostuvat lähinnä kasviswokista ja bataattisosekeitosta. Enemmän kuin kiitollisena ottaisin vastaan kommenttiboksissa inspiraatioksi edes teidän suosikki kasvisruokalajienne nimiä. Tai mikä vielä parempaa, teidän suosikki reseptejä. Jos teillä on vinkata jotain tosi toimivaa kasvisruokaa, niin se olisi huippua. Olen nimittäin kokeillut sitä sun tätä, viimeisimpänä kikhernepihvejä, jotka kuulostivat lupaaville mutta olivatkin super kuivakoita.

Onko mukana ketään kasvissyöjää? Entä välillä kasvisruokaa suosivia lihansyöjiä? Toivottavasti on, että voitte auttaa miestä mäessä. Niin ja kertokaahan ihmeessä miltä bataattisosekeitto kuulostaa - ja kertokaa mitä piditte, jos testasitte!

Sunnuntai ilman tietokonetta ja puhelinta

Uuden vuoden lupaukseni ei ollut oikein ottanut tuulta alleen vuoden ensimmäisillä viikoilla, koska olin rehellisyyden nimissä unohtanut suunnitelleeni tällaista lupausta. Tällä viikolla sen kuitenkin muistin ja kirjoittelin esille blogiinkin. Koska julkisia lupauksia on noloa rikkoa, niin pakkohan sitä oli tarttua toimeen sunnuntain kunniaksi.

Voi jestas miten mukava päivä eilisestä muodostuikaan ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa! Ja voi jestas miten paljon sain aikaan! Aamua lukuunottamatta vietin koko päivän yksin, ja osasin nauttia myös yksinolosta. Tuntui myös, että päivään mahtui paljon enemmän tunteja, kuin yleensä. Sen jälkeen, kun kävin viemässä miehen reissuun, tulin kotiin ja siivoilin vähän. Laittelin yövieraan pedin pois ja pesin lakanoita. Siivosin keittiön ja hoidin tiskit. Katselin telkkaria sohvalla teetä litkien.

IMG_2904 IMG_2907

Sohvalla istuskellen laitoin hieman meikkiä nassuun ja lähdin shoppailemaan. Se ei muuten olisi kuulunut ohjelmaani, mutta oli pakko! Auton peräkontti oli nimittäin jäätynyt kiinni ja ajattelin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun vietän aikaani kaupoissa kierrellen ja samalla auto sai lämmitellä Skanssin parkkihallissa.

Kotiin tultani laitoin itselleni ruuaksi tonnikalasalaattia. Ja keitin lisää teetä. Teen litkimisen ohessa päätin tehdä jalkahoidon itselleni - edellisestä kun oli jo niin pitkä aika. Siispä jalat lillumaan veteen, jalkakylvyn jälkeen jalkojen kuorinta, kynsien leikkaus, kynsinauhojen käsitteleminen ja jalkojen rasvaus (ei varvasväleistä, muistattehan aina sen!). Jalkahoitoon käytin muuten näitä kuvissa näkyviä tuotteita. Joulupukki toi nämä mulle, mutta unohtuivat joululahjapostauksesta kokonaan. Ihanan raikkan mintun tuoksuisia olivat sekä kuorintavoide, että rasva. Ja kuinka söpöt nuo jalan muotoiset pullot oikein voi olla?!

IMG_2905 IMG_2913

Jalkahoidon jälkeen lueskelin vielä vähän aikaa kirjaa, kunnes tuli aika vaihtaa jumppakamppeet päälle ja lähteä salille. Olin kunnianhimoisesti varannut pumpin perään vielä balance -tunninkin. Hyvissä ajoin kävi selväksi, että se oli virhe, varsinkin kun en ollut muistanut syödä mitään välipalaa ennen jumppaan lähtöä. Pumppi nimittäin vei niin paljon mehuja, että balancessa en pystynyt enää muuta kuin täristä, joten se ei ollut kovin hauskaa, vaikka muuten mieluinen tunti onkin. Jumppien jälkeen menin vielä lämmittelemään infrapunasaunaan puoleksi tunniksi ja selailin taas läpi yhden Me naiset -lehden (en tiedä miksi, mutta luen infrapunasaunassa aina sitä!). Sitten suihkun kautta kotiin.

Kotona leikkasin porkkanoita ja omenaa dippailtavaksi ja niitä mutusteltaessa katsoin vähän aikaa telkkarista stand up:ia. Sitten aloin kirjoittelemaan suosikkireseptejäni uuteen reseptikirjaani. Siinä vierähtikin yllättävän nopeasti, yllättävän pitkä tovi. Pian kello olikin jo yli puolen yön ja oli aika lähteä hakemaan miestä kotiin. Jouduin odotella tällä kertaa pari kymmentä minuuttia, joten annoin itselleni luvan surffailla sen odotusajan kännykällä. Silloinhan oltiin muutenkin jo maanantain puolella!

IMG_2906

Että näin paljon sitä mahtui vapaaseen sunnuntaipäivään, kun yhtään aikaa ei kulunut koneella istuen, blogia päivittäen, facebookia kytäten, sähköposteihin vastaten tai (viihde)uutisia lueskellen. Tämän kokemuksen turvin lähden kyllä jatkamaan uuden vuoden lupaukseni toteuttamista hyvillä mielin. Tänään onkin sitten saanut istua koneella sitten eilisenkin edestä!

Ps. Pakko vielä kertoa, että jalkakylvyn aikana katsoin telkkarista suosikkiohjelmaani Hulluna häämekkoihin -josta seurasi tietysti väistämätön - hääpuvut tulivat uniinkin asti ja tänäaamuna sain herätä kylmästä hiestä valuen, kun ompelija oli laittanut mun pukuun aivan käsittämättömän suuret olkatoppaukset - vaikka koko puvun piti olla olkaimeton. On mullakin painajaiset.

IMG_2917