Pages

Terveisiä Budapestistä!

Moi! Terkkuja Budapestistä! Yritin laittaa terkut tulemaan jo lentokoneesta, mutta Norvegianin kuuluisa wifi vähän petti mut kun puolen tunnin datauksen tuloksena oli yhden 0.9 mekspikselin kameralla otetun kuvan lstaaminen flikcriin... Ja edelleen odoteltiin bloggerin aukeamista!

WIN_20131027_104058

Joten luovutin ja päätin laittaa pikaiset terkut täältä hotellilta (kera mun kauniin lentsikkakuvan).

Me ollaan kihlamatkalla täällä, joten en aio postailla sen enempää reissun päältä. Kaikki gradukiireiden vuoksi odottavat postaukset jaksavat oottaa varmasti vielä viikon.

Ensi sunnuntaina palaillaan kotiin, joten uudella innolla ja uudella ajalla sitten. Ihanaa viikkoa kaikille, täällä on lämmintä, pitäisiköhän tuoda sitä vähän mukana teillekin?

Bella Roma

Seuraava reissu kolkuttelee jo ovella, on jo aikakin postailla edellisestä ulkomaanreissusta! Syyskuinen vajaa viikko, jonka vietin äitini kanssa Roomassa oli aivan ihana. Ja outo. Tavallaan tuntui sille, että olin tullut kotiin, mutta tavallaan tuntui sille, että mun koti on nyt muualla.

Pääasia kuitenkin oli, että italian kieli taipui vielä yllättävänkin hyvin, metrot, ratikkalinjat ja bussireitit tulivat jostain takaraivosta ilman ongelmia. Lisäksi ikuisessa kaupungissa oli lämmintä ja ihanaa. Spritzit kylmiä ja pitsa maukasta. Lempiherkustani, supplìsta puhumattakaan. Taide upeaa ja loputonta (löydettiin Hjallis Harkimon näköinen renesanssi-vauva, huomaatteko tekin yhdennäköisyyden?). Kaupungin huonoin puoli oli edelleen turistit.

Nauttikaa tekin näiden kuvien tunnelmasta. Vetäkää syvään henkeä ja nauttikaa siitä, mitä Italia parhaimmillaan tarjoaa: ihanaa joutenoloa. Ei ole tärkeää suorittaa paljon, nyt ja heti. Välillä on tarpeen aloittaa aamu skumpalla ja vaan nauttia elämästä. Koska la vita è bella.

IMG_0891 IMG_0870 IMG_0773 IMG_0815 IMG_0776 IMG_0900 IMG_0902 IMG_0855 IMG_0932 IMG_0927 IMG_0813 IMG_0820 IMG_0878 IMG_0943 IMG_0937 IMG_0784 IMG_0770 IMG_0845

Onko nämä maisemat teille tuttuja? Mitä tunnistitte?

Onko täällä muuten muita Rooman matkaajia? Vai haaveiletteko vain.. niin minäkin, haaveilen taas!

Ps. jos joku ihmettelee olenko siirtynyt aamukuuden postauksiin - en ole, vaan valvon vieläkin. Byhyy.

Voi Matthew, mikä pettymys!

Kellään blogeja lukevalla tuskin on mennyt ohi tieto siitä, että Lindex julkaisi nyt lokakuussa yhteistyömalliston Matthew Williamsonin kanssa. Hypetystä oli ainakin jonkin verran ilmassa, mutta tuntuu vähän sille, että julkaisun jälkeen innostus laantui. Niin kävi myös mulle.

Täytyy myöntää, että odotukset olivat aivan huiman korkealla, koska noh, Matthew Williamsonin yhteistyömallisto H&M:n kanssa oli kuin suoraan mun unelmista ja olisin voinut ottaa itselleni vaikka koko kokoelman. Erityisesti sydämentykytyksiä aiheuttivat eräät bikinit. Mutta luonnollisesti jäin nuolemaan näppejäni, koska sopivat koot ehtivät mennä aikaisemmille linnuille.

Mutta niin kova ihastumiseni mallistoon oli, että niistä bikineistä puhutaan (okei, minä puhun) meillä kotona vieläkin - ties kuinka monta vuotta sen jälkeen kun mallisto tuli ja meni.

Matthew2

Matthew Williamsonin tyylissä minua ilahduttaa erityisesti värien ja kuosien käyttö. Varmaankin juuri ne kaksi asiaa, mitkä hänen tyylissään monia kammoksuttavat! Jo Lindex -malliston kuvat tuottivat minulle hienoisen pettymyksen. Se oli odotuksiini verrattuna jopa hieman tylsä.

Alla näkyvät kaksi mekkoa halusin kuitenkin käydä sovittamassa, mutta äh! Pettymys senkuin voimistui. Tuo sinisävyinen mekko oli leikattu ajatellen jotain aivan muuta vartalotyyppiä, kuin meikäläisen. Nuo mustat kaistaleet asettuivat ihan hassusti vyötäröön ja tisseihin nähden ja helman pituus oli mielestäni tosi epäimarteleva.

Matthew

No, ei se mitään. Aina ei voi onnistua. Se oli kuitenkin vasta kakkossuosikkini, joten pinkkiä ykkössuosikkia vaan kokeiluun. Siinä mekossa malli ja leikkaus oli kiva, mutta siihen se sitten jäinkin, sillä materiaali oli valtava pettymys. Mekko oli äärimmäisen ohutta trikoota. Siis niin ohutta, että vetoketjun viereen näkyi tulleen jo kaksi reikää aiempien sovittelijoiden toimesta. Ja vaikka käsittelisin omaa mekkoani silkkihansikkain, tulisi tuo materiaali varmasti kulumaan nopeasti. Lisäksi noinkin tyköistuva siistiin arkikäyttöön soveltuva mekko saisi minusta olla hieman napakampaa kangasta.

Harmi, sillä leikkaus ja rypytykset olivat tosi kivat ja tässä mekossa ne tosiaan imartelivat vartaloa.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, se sanoi Hautamäen Mattikin.

Matthew3

Onneksi mallistoon kuuluva Roosa Nauha -rannekoru ei kuitenkaan aiheuttanut niitä uusia pettymyksiä, vaan oli kaunis, kuten kuvat olivat antaneet olettaakin. Mulla on jo yksi toinenkin Lindexin vaaleanpunainen Roosa Nauha -rannekoru, mutta hyvää tarkoitusta tukien voi mielestäni ostella koruja vähän tarpeen viereltäkin. 

Mitä te tykkäsitte mallistosta vai tykkäättekö Matthewn tyylistä ylipäätään?

Entäpä muistaako kukaan muu tuota männävuosien H&M mallistoa? En millään saa päähäni vuotta, mutta veikkaisin, että sen ilmestymisestä on noin viisi vuotta..

Pandoja ja burgundia

Ajattelin julkaista nämä kahdet kynnet yhteen syssyyn, koska yksistä kynsistä tulee usein vähän mitätön postaus enkä malta odottaa, että se päivä koittaa, jolloin teen jotkut toiset kynnet, jotka sopisivat näiden teemoihin. Erityisesti nämä ensimmäiset ovat kutkutelleet arkistoissa jo ihan liian kauan. Ainakin yli viikon! Harvassa on ne kerrat kun omassa facebookissani jaan kuvia kynsistäni, mutta nämä oli pakko jakaa sielläkin.

Pidemmittä puheitta, meet the pandas...

WP_20131007_19_20_32_Pro

Pandat oli mun aikuisuuden vastustus -kynnet. En halua kasvaa aikuiseksi, enkä varsinkaan muuttua liian vakavaksi, joten pandakynnet sopivat mulle paremmin kuin hyvin. Viime viikolla sairaalassa sairaanhoitajakin kehui niitä. Ja hänkin oli sitä mieltä, että ne sopii aikuiselle ihan mainiosti. Koska ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti. Ylläri ylläri, idea on saatu mun rakastamalta Cutepolish -YouTube kanavalta..

Toiset kynnet lakkailin eilen jalkapallopeliä katsellessa. Viininpunainen on iskenyt vasta tänä syksynä ja kunnolla onkin. Täytyykin muistaa esitellä mun muitakin viininpunaisia suosikkeja tässä lähiaikoina. Tämä kynsilakkakin nousi nimittäin aika suosikiksi.

accentnails

En yleensä viihdy tummissa kynsissä, mutta nämä ei ole minusta liian dramaattiset. Varsinkaan, kun keventää yleisilmettä lakkaamalla yhden kynnen jollain tehostesävyllä. Mun tapauksessa tietty tehosteglitterillä.

Mitä tykkäätte pandoista? Entäpä viininpunaisista kynsistä? Täytyy muuten vielä sanoa, että otsikosta huolimatta inhoan sitä, kun puhutaan burgundista. Viininpunainen on paljon kivampi sana - suomen kieli kunniaan!

The most moootiful outfit ever

Väsymys kyllä satakertaistaa ainakin mun tunteet. Huonosti nukutun yön, ja huonosti menneen magneettikuvauksen jälkeen istuin puutuneena junassa ja kirjoittelin blogiin pari tekstiä valmiiksi. Tulin kotiin ja nukuin melkein kolmen tunnin päikkäri, jonka jälkeen poistin kaiken kirjoittamani, koska huh huh mitä vuodatusta se oli!

Mitä tästä opimme? Hyvä uni, parempi mieli. Ja hyvä uniasu, parempi mieli!

IMG_1113_b

Koska en ota itseäni liian vakavasti, on mun pakko jakaa teille muutama kuva asusta, jossa vietän nykyään liian paljon aikaa. Sain ystävältäni lahjaksi tän ihan mielettömän oloasun. Mää tulin siitä kuulemma heti mieleen. Ja tottahan se on, lehmät on mun juttu! Aluksi nauroin ihan kippurassa tälle, mutta täytyy myöntää, että ihan oikeasti toihan on ihan mieletön asu. En oo missään muussa vaatteessa omistanut noin paksua, pehmeää ja lämmintä fleeceä.

Vitsinä saatu oloasu on siis muuttunut ihan oikeasti mun suosikiksi.

IMG_1101 IMG_1115 IMG_1117

Oloasussa tuo "imarteleva" paidan laatikkomallikaan ei haittaa, ja housut saa kiskottua kainaloihin saakka. Ja kyllä - olen kerran jo esiintynyt tässä asussa muuallakin, kuin mökillä tai kotona. Varokaa vaan, kohta en enää mitään muuta käytäkään.

Eikös tää nyt selkeesti oo ihan sopiva joka tilanteeseen... vaikka toimistollekin? Onhan?
Onneksi mulla ei ole muuta, kuin kotitoimisto, jossa opiskelen. Sinne tää ainakin sopii!

Niin, ja jos joku kaipaa ohjetta tuohon ihanaan nutturaan, tässä ne tulee: nuku märillä hiuksilla, vedä aamulla kaikki suortuvat epämääräiselle kasalle pään päälle ja kiinnitä ponnarilla. Laita pipo päähän ja muhi paljussa muutama tunti. Poista pipo, käy vielä saunassa ja valmista saat näin upean kampauksen, kuin minullakin on. Aikaahan se vaatii, mutta on tosiaan sen arvoista.....

Näppynaaman tarina ja seuraava oljenkorsi

Mulla on tosi huono iho. Murkkuikä aikoinaan toi näpyt mun kasvoille, ja siinä ne on siitä lähtien pysyneet. Pahojen epäpuhtauksien ja ajoittaisen rasvoittumisen lisäksi, entisenä atoopikkona kärsin toki myös herkän ihoni voimakkaasta pintakuivumisesta.

Mikään määrä ihonhoitoa ei ole toistaiseksi ongelmaa saanut kokonaan kaikkoamaan. Aloitin näppyjenhoidon legendaarisella Clearasilillä, siitä etenin muutamaankin eri kosmetologin suosittelemaan tuotesarjaan (joiden nimiä en enää muista), kokeilin ihotautilääkärin suosituksesta Euceriniä, toisen suosituksesta ihan vain ph-neutraalia pesunestettä ja kolmannen ehdotuksesta Vichyn tuotteita. Palasin neutraaliin pesunesteeseen ja perusvoiteeseen. Ja kymmenen vuoden venkslaamisen jälkeen oon edelleen näppynaama.

Äiti on ollut aina ihana ja maksanut kaikki kosmeotologikäynnit, kaikki kokeillut tuotesarjat, ihotautilääkärit ja lääkekuurit. Mun iho on ollut välillä nimittäin niin paha, että oon hakeutunut ihotautilääkärille isolta osin sen kivun takia. Olen kokeillut yhtä sun toista hoitoa ja muutamaa pitkää antibioottikuuriakin. Kerran jopa lääkärin suosittelemana tuplasti nomaalia kestoa pidempääkin kuuria. Iho parani kyllä jonkin verran, mutta palasi lähtöpisteeseen kuurin lopettamisen jälkeen. Puolen vuoden antibioottikuurin aikana parhaiten lähti vastustuskyky. E-pillerit parantavat vähän ihoa, mutta ei niidenkään avulla ongelma häviä.

Ihotautilääkäri ehdotti mulle jo Roaccutan -hoitoakin, mutta harkinnan jälkeen kieltäydyin. Hoito, joka vaatisi kuukausittaista terveysasemalla raskaustestissä käyntiä, koska on äärimmäisen vaarallinen sikiölle, kuulostaa vähän turhan rajulta. Vaikkei vauvaa ole suunnitteilla, totesin, etten halua omaakaan kroppaani sellaiselle altistaa.

Toissa viikolla sanoin äidille, että oon taas kerran aloittanut äärimmäisen huolellisen ihon hoitamisen uuden tuotesarjan kera. Tällä kertaa vuorossa on Lumene, jonka kosteuttavan puhdistusvoiteen ja kasvoveden hankin joku aika sitten (hinnasta lahjoitettiin vielä Roosa-nauha säätiölle jokunen roponen). Lisäksi onni potkaisi mua, kun löysin Sokoksen 3+1 päiviltä puoleen hintaan Lumenen päivä- ja yövoiteet. Lumenen kosmetologi suositteli tuotesarjojen ristiinkäyttämistä - ei ole tarvetta jumiutua vaan yhteen sarjaan, vaan eri sarjoista voi valita eri tuotteita omia tarpeita vastaamaan. Kosmetologit suosittelevatkin mulle aina voimakasta kosteutusta iltaisin ja vähän vähemmän raskasta hoitoa aamuun, joten sekoittaminen tuntui järkevältä ratkaisulta.


Nyt olen kahden viikon ajan jaksanut hoitaa nassua näillä tuotteilla yhtään lipsumatta. Kasvot puhdistetaan joka ilta puhdistusaineella ja kasvovedellä, oli kasvoilla meikkiä eli ei. Yövoide kasvoille joka yöksi. Aamulla riittää vesipesu, kasvovesi ja päivävoide. Kerran viikossa lisäksi kuorinta ja kasvonaamio. 

Niin ja yksi ihan ehdoton sääntö - ihoa ei näprätä! Paha tapani on näprätä finnejä puristella mustapäitä, vaikka niin ei todellakaan saisi tehdä. Lisäksi koitan aina muistuttaa itseäni, että esim. opiskellessa ei saa hieroa sormilla leuan, ohimoiden tai otsan ihoa. Pöpöjä siinä vain ihoonsa siirtää. Tämä ihon kosketteleminen vaatii vielä paljon lisää opettelemista, mutta näpräämishimon olen saanut hallittua - kunnes eilen oli pakko päästä käsiksi muutamaan mustapäähän. Ja jokaiseen näpräämääni kohtaan tuli punainen, ärtynyt patti. Arrrrgggh. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Tätä eilistä takaiskua lukuunottamatta tilanne on kaikesta tästä panostuksestani johtuen ollut ihan hyvä. Olen suorastaan varvovaisen innoissani. Tuskinpa tämäkään tuotesarja saa ihoani kristallinkirkkaaksi ja putipuhtaaksi, mutta jos se saisi ongelman edes haltuun, niin ettei isoja, kipeästi tulehtuneita näppyjä muodostuisi, olisin enemmän kuin onnellinen.


Tekisi niin mieli jo hihkua tämän rutiinin toimimisesta, mutta taidanpa odottaa ja tarkkailla ihoa vielä ainakin marraskuun loppupuolelle ennen suurempia voitonjuhlia. Voi kunpa tämä toimisi....

Naantalin kadonnut aurinko

Tällä viikolla Naantalissa ei paistanut aurinko, mutta kukapa ehtii edes kaivata aurinkoa, kun luonto hehkuu ympärillä kaikissa punaisen, keltaisen ja oranssin sävyissä? Syyshehkutus tulee varmaan kaikilla jo korvista ulos, mutta ah ja oih kuinka kaunista nyt on! 

IMG_1190 IMG_1150 IMG_1163 IMG_1179 IMG_1143 IMG_1192 IMG_1127 IMG_1144 IMG_1158 IMG_1134

Nyt seuraavan syyskliseen kimppuun nimittäin taidanpa keittää kupin teetä ja vetää villasukat jalkaan. Suosittelen kaikille muillekin!