Pages

2, eikun 4, eikun 24 -vuotiskakkuja

Muutama viikko sitten meillä oli aihetta juhlaan kun ensin tuo puoliskoni vanheni vuodella ja seuraavana päivänä meidän kihlautumisesta tuli vuosi. Me sovittiin, ettei järjestetä mitään hössötystä kihlapäivän kunniaksi, vaan säästetään nekin rahat parempaan tarkoitukseen (esim. häätilille). Syömään piti mennä, mutta en ollut sellaisessa kunnossa, joten oltiin vaan kotona. 

Sen verran kuitenki pakotin itseni jaksamaan, että leivoin synttärisankarille synttärikakkua. Viime vuonna leivoin yhteensä neljä, mutta tänä vuonna riitti kaksi joista toinen oli vähän huijausta sekin. Aikamoinen vähennys viime vuodesta, mutta riitti kuulemma enemmän kuin hyvin yhdelle syöjälle! 

Vuosi sitten lanseerasin yllärinä synttäripäivän aamupalakakun. Kun sankari suuntaa töihin heti juhlapäivän aamusta, niin mikäpä sen parempi ylläri, kuin pienen pieni aamupala-kokoinen täytekakku jääkaapissa odottamassa? Tänä vuonna en kertakaikkiaan jaksanut leipoa aamupala-kakkua, joten tein huijauskakun.

kakku1

Tuo kakku on nimittäin kasattu niin, että ostin kaupasta valmiin kääretortun, josta leikkasin viipaleita kerroksiksi ikäänkuin kakkupohjaa korvaamaan. Näiden väliin sipaisin vielä vähän lisää mansikkahilloa ja kermaa ja koko komeus kermahunnun alle piiloon. Ettei ihan tylsäksi menisi niin pursotin sulatetusta suklaasta muutamat koristeet kakun päälle. Hyvältä näytti ja kuulemma maistuikin, eli mission accomplished!

Varsinaiseen synttärikakkuun tekemistäni koristeista naureskeltiin, että taisin olla vähän hämmentynyt siitä minkä ikäiselle sankarille se olikaan tulossa. Kaksi, ei kun neljä, eikun kakskytneljä vuottahan se oli! Pohja oli ihan perus tumma sokerikakkupohja ja täytteenä tästä Kinuskikissan täytteestä idean saatuani nutellaa, tuoreita mansikoita ja vaniljakermaa.

WP_20130817_008

Meni kyllä niin sata asiaa pieleen tuossakin kakun teossa, että taas itku tuli ja hermo kiristyi. Kaiken kruununa pursotuspussi räjähti kakun ja minun ja pöydän ja lattian ja keittiön maton päälle. Kyllä kiehutti.Tai oikeastaan se oli jo niin jäävuoren huippu, että nauroin ihan hillittömästi (ja itkin vaan vähän).

Joten joo, ei näytä pursotukset ihan sille, mitä olin suunnitellut, mutta eipä paljon kiinnostanut enää korjailla.

Mitäs ootte mieltä? Harrastaako kukaan muu enää edes synttärikakkuja? Minäkään en kakun syömisestä välitä, mutta leipominen on kivaa.

Muutto Turkuun

Ettei elämä vaan kävisi liian tylsäksi tai liian helpoksi, niin tasan viikon päästä meillä on edessä muutto. Tämä tuli ihan äärimmäisen nopeasti, koska ensimmäisen kerran tätä mahdollisuutta väläyteltiin kaksi viikkoa sitten. Se oli sellainen mahdollisuus josta ei voinut kieltäytyä, joten viikon päästä me siirretään kimpsumme ja kampsumme Turkuun.

IMG_4449

Me saatiin sieltä ihana pieni kaksio. Ihan upouusi ja hyvällä sijainnilla. Mutta tositosi pieni se on. Ja meidän keittiön kaapit vaatii aikamoisa inventaariota ennen muuttolaatikoiden täyttämistä. Jos omistaa jo 14 lasin sarjan Essence -laseja, niin ehkä 10 martini -lasin sarjan voi pakata pois ainaki joksikin aikaa. Rakastan kyllä kaikkia erilaisia laseja ja astioita ylipäätäänkin, mutta muunmuassa mummulta peritty teeastiasto saa siirtyä hellästi pakattuna odottelemaan muutaman vuoden, isompaa kotia. Yhtä ihana se on vielä silloinkin.

IMG_4393

Tästä päätöksen pikaisuudesta huolimatta oon pääasiassa tosi rauhallisilla mielin. Me lähdetään yhdessä seikkailemaan ja mitään peruuttamatonta vahinkoa tässä ei pääse tulemaan. Takaisin pääsee, jos sille tuntuu. Ainoa asia, mikä vähän pelottaa, on se, etten tunne sieltä ketään. Tai ihan muutaman ihmisen vaan. Enkä ole myöskään menossa sinne ensisijaisesti tekemään mitään, missä ihmisiin tutustuisinkaan.

Turkuakaan en tunne yhtään, mutta siihen ainakin lienee helppoa tutustua. Mulla on kyllä ollut pieniä asenteita Turkua kohtaan, mutta aion antaa sille kaupungille mahdollisuuden. Tiedän, että monet pitää siitä ihan hulluna ja jokainen joka tuohon ihmisryhmään kuuluu, saisi nyt kirjoittaa kommenttiboksiin romaanin, jossa kerrotaan siitä, miten kiva paikka Turku on, että viihdyn siellä varmasti ja pärjään kyllä. Että ei ihmiset oikeasti oo töykeitä. Ja saan kyllä kavereitakin.

IMG_4346

Hui. Nyt alkoi pelottaa vielä enemmän, kun kirjoitin tän asian ylös. Mutta kyllähän kaikki järjestyy. Koska seikkailu on aina hyvästä ja ennemmin kadun asioita joita kokeilin, kuin sitä, etten uskaltanut kokeilla silloin kun oli mahdollisuus. Enkä mää sinne yksin lähde. Mun kanssa nimittäin muuttaa ainakin yks kiva tyyppi. Ja se sattuu olemaan mun paras kaveri 

Hääblogi

Joku on saattanut huomatakin, mutta minun blogger -tunnusten alle on auennut uusi blogi. Häähömppä täyttää jo nyt aika ison osan mun elämästä ja ajatuksista ja tulevien parin vuoden aikana se määrä tulee takuulla vaan lisääntymään. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, ettei kaikkia teitä kiinnosta lukea häähömpästä, romantiikasta, rakkaudesta ja muusta pusipusinaminami -jutuista, joten perustin tähän rinnalle toisen blogin.

Ajattelin kuitenkin mainita Pitsiniekka -hääblogista täälläkin puolella, siltä varalta, että joku haluaa häähömppäjuttujakin seurata. Klikkaa siis itsesti TÄNNE, mikäli haluat a) seurata tämän morsion pumpulisia häähöpötyksiä tai b) tirkistellä miltä se meikäläisen miekkonen oikein näyttää. Haha, ei vainenkaan. Ei sekään blogi tuohon kaksilahkeiseen keskity, mutta tuumasin, että on ihan luontevaa kirjoittaa sinne vähän meistä molemmista!

Jätäthän Pitsinikalle kommentin jos siellä vierailet. Tiedättehän jo, että tykkään teidän kommenteista tosi paljon?
pitsi2

Äidin kasvimaalla, raparperin alla..

... sammakolla koti oli kultainen. Tuo lastenlaulu soi mun päässä aina kun käyn hakemassa jotain äiskän kasvimaalta. Äitin ja isin puutarha on kesän yksi parhaita asioita.

IMG_0476

Vai voiko joku väittää, ettei haluaisi tuoreita, itse kasvatettuja ja kerättyjä kasviksia ja marjoja? Täydellistä luomua ja lähiruokaa. Äitillä ja isillä on puna- ja mustaviinimarjapensaita ja karviaispensas. Puutarhavadelmia, pensasmustikoita ja pieni mansikkamaa.

IMG_0490 IMG_0484 IMG_0491

Metsävatut ja metsämustikat on kyllä maukkaampia, mutta puutarhassa kasvatetut on näyttävämpiä. Tänä vuonna (sattuneesta syystä) tuli vietettyä vähän vähemmän aikaa marjametsässä, mutta onneksi äiti ja isi oli löytäneet maailman parhaan vattupaikan ja mökillä nyt kasvaa aina mustikoita  - joten meidänkin pakkaseen saatiin helposti vitamiinipitoista täytettä.

Kotona äitin kasvimaalla kasvaa raparperiä, (tolkuton määrä) kesäkurpitsaa, normaalia kurpitsaa, punajuuria, porkkanoita, sipuleita, salaatteja, tilliä ja persiljaa.

IMG_0499 IMG_0501 IMG_0503 IMG_0521 IMG_0524

Kesäkurpitsan kukat oli italiassa suurta herkkua - minäkin maistoin niitä pitsan päällä, mutta en kyllä ihan ymmärtänyt niiden ideaa. Ei ne minusta paljoa millekään maistuneet, joten ehkä on järkevämpää olla katkomatta kukkia ja antaa kesäkurpitsojen kasvaa isoiksi!

Kasvihuoneessa kasvaa vuosi vuodelta enemmän tomaatteja. Ja aina yllärinä jonkinlaista chiliä - tänä vuonna sieltä on ilmestynyt isoja ja melko mietoja, puaisia chilejä. Ensi vuodelle suostuttelen äitin kyllä hankkimaan viinirypäleen kasvihuoneeseen!

IMG_0512 IMG_0510

Oi, nyt vasta hoksasin, että omputkin on kohta kypsiä ja saan tuoda valkeaa kuulasta kotiin omppupiirakkaa varten. Mun makuun ne ei ole liian happamia syötäväksi ihan sellaisenaankaan. Just sopivan kirpeitä!

Mää niin haluan tällaisen puutarhan sit isona. Entäpä te?

Tummia kukkia

Onneksi on kesältä vanhoja kuvia. Viime viikkojen eleganssi on koostunut lämpiminä päivinä miesten boksereista ja t-paidoista ja viileinä päivinä pitkistä pyjäaman housuista ja flanelipaidoista. Tässä aiemmin kesällä eräissä rippijuhlissa päällä oli sentään jotain vähän muuta.

IMG_0323

Tämä Lindexin kukkamekko oli kyllä nappiostos keväällä. Äitikin kehui, että tuohan on mahtava, koska se on kevyt ja kukkakuvioinen eli sopii kesään, mutta sen verran tumma, että sopii hyvin myös pitkälle syksyyn ja miksei vaikka talveenkin.

IMG_0324

Nuo rippijuhlat oli yksi niistä harvoista kerroista tänä kesänä, kun olen käyttänyt korkokenkiä - vai onkohan jopa ainoa? Melkein häiritsevän paljon huomiota mun korot tuolla juhlilla saikin. Olen muutenkin meidän suvun pisin nainen joten tuollaiset kengät jalassa mulle oli tarjolla paljon kainalosauvoja. Itselläni oli kyllä noinkin korkeissa koroissa ihan mukava olla - paitsi, että mun pikkuvarvas karkasi kokoajan tuolta remmien välistä!

IMG_0318

Miten voi olla, että en oo koskaan aiemmin huomannut moista ilmiötä noissa kengissä? Onkohan mun mini-mittainen pikkuvarvas lyhentynyt tai kipristynyt entisestään, ja ei sen vuoksi enää yllä tuon remmin alle? Häiritsevää ja huvittavaa!

Onko kellään muulla karkailevia varpaita? Ja mitä tykkätte muuten?

Blogi sairaslomalla

Moikka, ajattelin huilata, että blogiin ei ole ilmestynyt uusia kirjoituksia, koska kirjoittaja on sairastanut kovasti.

Kirjoittelua on ikävä, joten kun kunnossa ollaan niin palailen tänne uudella energialla. Blogissa en halua ruikuttaa, enkä jaksaisikaan.

Nauttikaa te ihanasta kesästä, kun sitä vielä riittää! Palaillaan toivottavasti pian, ihanat!