Pages

Poutapilviä ja räjähdysvaara

Tänään ollaan vähän jännän äärellä. Jokainen, joka on tänään vilkaissut uutisia on varmaan tietoinen tästä pienestä räjähdysvaarasta, mikä Vihtavuori -nimisessä kyläpahasessa tällä hetkellä vallitsee. Ai miten se mua näin liikuttaa? No, siten, että se sattuu olemaan juurikin se kyläpahanen, josta oon kotoisin. Ja jossa äiti ja isi siis vielä asuu. Niinkuin asuu kaikkien mun parhaiden ystävienkin vanhemmat, ja itseasiassa yksi niistä parhaista ystävistäkin poikaystävänsä kanssa. Kaikki taitaa kuitenkin nyt olla turvassa joten nyt vaan odotellaan uutisia.

Toivottavasti siellä selvittäisiin vaan säikähdyksellä ja kaikki pääsisi pian koteihinsa turvallisesti. Täällä meilläkin ollaan kyllä ilmoittauduttu tarpeen vaatiessa yösijaksi ja vaatteidenlainauspaikaksi. Aamulla nimittäin ihmiset lähtivät töihin, kun voimassa oli vaan kehotus välttää ulkona liikkumista, joten harvallapa on vaihtovaatteita tms. mukanaan.

No, odotellaan uutisia ja fiilistellään sillä välin iloisempia tunnelmia muutamien kesäisten kuvien muodossa.

Nimittäin erran kesän alussa työviikon päätteeksi ostettiin Kodin1:stä piknik viltit ja mentiin tuohon kodin viereen puistoon pötköttelemäänr. Aurinko paistoi ja vielä ilta kahdeksan jälkeen oli lämmin. Nurmikko oli vihreää jataivaalla liiteli ihan vain muutama poutapilvenhattara. Koirat ja dinot oli hauskoja, mutta pusuhuulipilvi mun ehdoton suosikki.

SophieLens_2013_05_15_20_15_26 SophieLens_2013_05_15_20_07_06 SophieLens_2013_05_15_20_15_45

H&M Homen valikoimissa olisi ollut ihania piknik vilttejä kauniilla kuoseilla, mutta niitä ei saanut sillä hetkellä, kun viltti oli pakko saada. Jos joku muu on kosteussuojattua vilttiä vailla, suosittelen vilkaisemaan Henkan valikoimaa.

Tuona hetkenä oli elämässä kaikki hyvin. (Tai no, kaikki muu paitsi ne röökiä ketjussa polttaneet ja toisten Instagram kuvia haukkuneet naiset, jotka tulivat meidän lähelle istuskelemaan).

Baking gone wrong - Leilas kolasnittar

Mut tunnetaan yleensä hyvänä leipojana ja sitä mieltä oon itsekin. Aina ei kuitenkaan mee ihan niin kin Strömsössä. Kokeilin tehdä Leila leipoo -ohjelmassa nähtyjä superhelppoja ja maukkaita kinuskikeksejä. Maistuvat ja tuoksuvat kuulemma kinuskille.

Margariini, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Sinne sekaan keskenään sekoitetut kuivat aineet (jauhot, ruokasooda, vaniliinisokeri ja inkiväärin tilalta laittamani tuore vanilja tangosta). Kaikki sekaisin, kahdeksi pötköksi, joihin paineltiin haarukalla kuvioita ja uuniin 175 asteeseen 12-15 minuutiksi. Valehtelematta viidessä minuutissa valmista ennen uunia.

Munakellon pirahtaessa katsomaan ja mitäs sieltä uunista löytyi? No kaksi super levähtänyttä ja turvonnutta jättikeksiä, jotka olivat sulautuneet yhteen pellin kokoiseksi isoksi jättikeksiksi. Kiva.

IMG_9922 IMG_9922

Eikä mitään tietoa mikä meni vikaan. Epäilen, että soodaa oli liikaa (vaikka laitoin kyllä ohjeen mukaisen määrän) tai sitten margariinini oli liian sulaa. Pehmeää senkin kyllä pitikin olla...

IMG_9927

Leikkasin ne kuitenkin viipaleiksi. Tuli siis tosi pitkiä tikkuja, mutta kai se maku kuitenkin oli ihan kohdillaan. Vaikka en kyllä ymmärrä mihin se kaunis kullanruskea värikin jäi. Ei nimittäin ainakaan meidän kekseihin tarttuut ja ei se inkiväärijauhekaan niin keltaista ole.

Että sellaista tällä kertaa mestarileipurin keittiössä. Onneksi leipominen ei ole niin nöpönuukaa. Meidän  keittiössä ei ole kyllä ikinä tarvinnut leivonnaisia vielä roskiin asti heittää, vaikka ulkonäkö on joskus muulloinkin vähän kyseenalainen ollut.

Onnea on, että puolisona on jätemylly 

Iskelmä-festarit

Viime viikon loppupuolisko oli huippu. Torstaina ja perjantaina oli hyvät työpäivät, perjantaina pääsin vapaalle aamuvuoron jälkeen neljältä ja viideltä alkoi kunnon vapaaviikonloppu, kun Jonikin pääsi töistä. Pitkästä aikaa koko viikonloppu oli vapaa, ihana ja sujui terveenä. Tykkään. Koska eilen kirjoittelin sunnuntain brunssista, niin edetään nyt epäloogisesti väärässä järjestyksessä ja kirjoitellaan seuraavaksi lauantaista. Aika megapostauksen, toivottavasti jaksatte lukea!

WP_20130629_008

Lauantaina me suunnattiin kahden ystävän kanssa Himokselle Iskelmä -festareille. Hoksasin päivän aikana muuten, että tämä oli ensimmäinen kertani festareilla, joten festarineitsyys meni nyt sitten iskelmälle, ou nou! Ei vainenkaan, kyseiset festarit ei ole mitään pelkkää humpan jyskettä (vaikka perjataina päälavala olikin olleet mm. Matti ja Teppo) vaan näissä tsembaloissa pääsee kuulemaan monia kovia suomalaisia artisloteja yhdessä paikassa. Toki siellä on erikseen humppalavakin, jossa pääsee parketille pyörähtelemään, mutta eihän sinne ole pakko mennä jenkkaamaan jos ei halua.

WP_20130629_019

Mua paikalle houkutti eniten illan toiseksi viimeinen esiintyjä - Kaija Koo. Kaijahan on mun ehdottomasti lempparein suomalainen artisti. Oon niiiiiin Kaijan fani. En muuten tainnut koskaan kirjoittaa blogiin siitä reissusta, kun keväällä käytiin Himosareenalla Kaijaa katsomassa, ja oli niin kivaa. Toki me muitakin kuin Kaijaa kuunneltiin, joten kellonympäryshän siellä paikanpäällä vierähti.

WP_20130629_005

Ensimmäisenä esiintyi Elonkerjuu. En ole suurin fani, mutta niin paljon parempi bändi ilman Lauri Tähkää. Tiedän, ettei ihmisistä saisi puhua pahaa, mutta sanotaan nyt vaikka niin, etten suoranaisesti herra Tähkästä pidä. Viime vuonna Tähkä oli samoissa bailuissa esiintynyt, kiipeillyt lavarakenteissa ja herran nahkahousutkin repesivät. Onneksi en ollut näkemässä.

Toisena esiintyi mulle päivän positiivisin yllätys - Juha Tapio. Niin ihana. Tokihan niitä biisejä aina radiossa kuulee ja kaikissa osasi mukana laulaa, mutta en oo koskaan aiemmin ollut sen suurempi fani. Mutta ah ja voih. Lauloi niin hyvin livenä, oli niin ihanasti läsnä, eikä suoranaisesti silmiinkään sattunut. Sanonpahan vaan ihmiset, että siinä on esimerkkiä kaikille miehille siitä, että kalju näyttää niin paljon paremmalta, kuin super-harventunut kaljuuntuva kuontalo. Juhis soitti myös yhden biisin, joka on harkinnassa uudelle levylle ja toivon niin, että se tulee valituksi. Mää ainakin haluan rallatella radiosta Juhan mukana mää tykkään susta niin, että halkeen...! EDIT// Jeejee! Kyllä se levytetään!

WP_20130629_024

Juha Tapion jälkeen vuorossa oli Neljänsuora (vähän humppamaista, myönnetään), jonka seuraaminen oli mulle tylsintä, koska tiesin vain kaksi biisiä ja mukana laulaminen aina lisää hauskuutta. Neljänsuoran jälkeen lavalle asteli Suvi Teräsniska, jolla on kyllä aivan mieletön ääni. Ehdottomasti päivä  kauneun ääni, ja niin upea nainenkin. 

Suvi Teräsniskan jälkeen lavalle asteli kovasti odottamani Jesse Kaikuranta. Ihana ja niin sympaattinen Jesse!  Lauloi kauniisti ja esiintyi paljain varpain. Jessessä ja Suvissa oli molemmissa vain yksi ogelma - molemmat laulavat lähinnä ihania balladeja, mutta festarimeiningeissä haluaisin mieluummin laulaa kovaa mukana, pomppia ja tanssia. Toki tippa-linssissä -fiilistelyllekin on paikkansa, mutta kaksi kokonaista keikkaa niin hempeää menoa oli enemmän kuin riittävästi. Jesse oli silti ihan mielettömän ihana ja pidän herrasta nyt vielä enemmän, kuin ennen.

WP_20130629_025

Jessen jälkeen vuorossa oli Karjalaisen Jii. Oikeasti, tästä ei paljon legendaarisemmaksi enää mennä. J oli itsekin ihan liekeissä ja hehkutti fiilistään myös haastatteluissa keikan jälkeen. Ja porukkahan tykkäsi. Paremmaksi olisi men nyt vaan, jos soittolistalla olisi ollut myös Karjalaisen lempparibiisini Doris, mutta kyllä se kieltämättä aika kova veto oli, kun neljän biisin encoren viimeisenä valintana oli Sankarit. Repeiltiin tälle valinnalle aika paljon, mutta ihan innoissamme laulettiin mukana.

WP_20130629_029

Ja sitten se Kaija. Ihana, rohkea, kaunis, upea Kaija. Ei mulla ole mitään muuta lisättävää, kuin että rakastan sitä, miten aito Kaija on lavalla. Ja miten hyvä artisti ja miten upea nainen. Kaunis, rietas, onnellinen.

WP_20130629_031 WP_20130629_040

Kaijan jälkeen päälavalla esiintyi vielä Epp Normaali. Martti Syrjässä alkaa kieltämättä näkyä vähän vuosien jälkiä, mutta meiningissä ei sitten yhtään. Siellä ne rokkasi menemään, kuin vuonna 85 konsanaan.

Fun Fact! Mulla on puhelimen soittoäänenä Eppujen Urheiluhullu: kun puhelin soi (eirtyisesti julkisilla paikoilla ihanaa) niin alkaa raikaamaan: Kerran menin ravintolaan, sieltä naisia saa. Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa. Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä, tehdä niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä.  Ihan ehdottomasti mun Suomalaiset lyriikat TOP 5:ssä. Sieltä löytyy myös Karjalaisen Doriksen kohta: Mä Doriksen tanssiin hain, ihan leikilläni vain, koska Doris oli hyvännäköinen.

Että sellaista Iskelmä-festareilla. Voisin enemmän  kuin hyvin mennä ensi vuonnakin. Ainakin jos Kaija on mukana silloinkin. Kelitkin oli hyvät. Muutama vesipisara sateli, mutta ei haitannut yhtään. Ja ennemmin niin, kuin että aurinko olisi paahtanut kuumana kirkkaalta taivaalta koko päivän. Silloin sinne olisi läkähtynyt, ja pullovesikin on festareilla törkeän hintaista. Joten hyvä näin!

Ootteko koskaan olleet Iskelmäfestareilla? Houkuttelisiko vai eikö sua saisi kirveelläkään? Ja mitäs mieltä tästä lauantain artisti-kattauksesta?

Elämässä pitää olla vähän luksusta

.. tällä kertaa ei Electroluxusta, vaan aamiaisluksusta. Tätä blogia viime syksynä, sen alkuaikoina lukeneet varmaan muistavat mun ainaisen nillityksen siitä, että inhoan aamupalaa. Paitsi hotelleissa. Viime syksynä käytiinkin pariinkin otteeseen Sokos Hotel Paviljongilla aamupalalla ja viime viikkona moiset aamiaisherkut olisivat taas houkutelleet. Itseasiassa suunniteltiin menvämme Sokos Hotel Jyväshoviin (koska siellä saa kuulemma paistaa itse vohveleita vohveliraudalla!), mutta uni maittoi niin pitkään, ettei aamiaiselle enää ehtinyt.

IMG_9861

Ei hätä ollut onneksi sen näköinen, saahan sitä kaupastakin samoja ruokatarvikkeita eikä mitkään aikarajoitteet määrää sitä, koska aamupala on viimeistään oltava mutustettu. Pikainen kauppareissu, hieman valmisteluja ja puoli kolmelta aamupala vihdoin oli valmis. Heh, tuumattiin, että se taisi olla ennemmin brunssi tai lounas, kuin aamupala, mutta väliäkö sillä. Aikaa kului kaupasta toiseen ravatessa - kukapa olisi osannut aavistaa, ettei missään ole kalatiskit auki sunnuntaisin vaan hyvän savulohen metsästäminen on huomattavasti työläämpää? Luultavasti kaikki muut olisivat tuon aavistaneet, mutta ilmeisesti omat sunnuntai-ostoset on olleet viime aikoina niin vähissä, ettei moista tullut hoksattua.

IMG_9870 IMG_9880 IMG_9866 IMG_9856

Pågenin jättiranska -paahtista, ruispaloja, viinirypäleitä, croisantteja, suklaamunkit, savulohta, kasviksia, juustoa, kalkkunaleikettä, keitettyjä kananmunia, suklaamuroja, marjamysliä, jugurttia, mansikoita ja tuoremehua. Niitä löytyi meidän brunssipöydästä ja arvaatte varmaan mikä isoin ongelma oli - ei millään pystyny syömään kaikkea mitä olisi halunnut. Kyllä elämä on rankkaa.

IMG_9872 IMG_9875 IMG_9876

Tulihan noille tarpeillekin jonkin verran hintaa, mutta kyllä se oli sen arvoista. Rauhallinen sunnuntaiaamu oman kullan kanssa, rauhassa ollen ja pikkuhiljaa mutustellen. Lisäksi nälkä lähti niin hyvin, ettei me jaksettu syödä koko päivänä enää muuta, kuin iltapala. 

Oli niin ihanaa. Seuraavalla kerralla oon vaan viisaampi ja hankin tarpeet etukäteen jo edellisenä päivänä. Ainakin sen savulohen.

Ps. ihana Mrs V on hurmannut ainakin mut Strictly Style -blogin kuviin tekemillä otsikoillaan, joten täytyi vähän koittaa ottaa mallia. Eihän tämä meikäläisen "taidonnäyte" ihan yhtä tyylikäs ole, kuin inspiraation lähteelläni, mutta mun mielestä tuollainen vaihtelu näyttää kuvissa kertakaikkisen kivalle!