Pages

Oma koti kullan kallis!

Kotona ollaan! Eilen illalla tultiin kotiin lähempänä ilta yhtätoista. Kyllä uni maistui omassa sängyssä. Onneksi tänään on vapaapäivä, kun kellojakin käännettiin viime yönä. Se on aina yhtä ankeaa, että yössä onkin tunti vähemmän uniaikaa.

Matka Leviltä tänne Jyväskylään kesti useiden pysähdysten takia melkein kellonympäryksen. Mulla ei aika ehtinyt tulemaan pitkäksi, koska alkumatkan nukuin ja sitten loppumatkan kun "meidän lasten" vuoro oli istua takapenkillä matka sujui rattoisasti katselemalla Muumilaakson tarinoita! Oli niin nostalgista ja leppoisaa. Naurettiin ihan kippurassa, kun varsinkin Pikku Myyllä ja Nipsulla oli niin hillittömän hauskoja juttuja. Sitä ei pienenä ole tajunnutkaan, miten hauskoja ne höpöttelee. Suosittelen katsomaan!

matka

Loman jälkeen luvassa on aikamoinen pyykkirumba ja muuta ikävää laukkujen purkamista, mutta onneksi nyt on nämä pari vapaapäivää tekemässä arkeen paluusta vähän helpompaa. Ihanaa olla taas myös oman vaatekaapin äärellä. En kestä, kun joudun etukäteen päättämään mihin haluan viikon päästä pukeutua. Nyt saa taas valita päivän fiiliksen mukaan! Tänään suuntaan katsomaan Happeen pronssipeliä Monnarille, ja taidankin laittaa päälle jotain kollareita siistimpää. Reilun viikon aikana meikkiä on tullut sudittua nassuun tasan kaksi kertaa, joten tuntuu mukavalta laittaa vähän nassua ja hiuksiakin kuntoon.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt suuntaan suihkuun ja valmistautumaan. Lomalla oli mukavaa, mutta ompas kiva palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseenkin. Blogikin palaa taas normaalimpiin tapoihinsa, toivottavasti ette ole kaikki hiljaiselon aikana kadonneet! Tänään ja huomenna on mullakin aikamoinen urakka lukea kaikkien seuraamieni blogien viikonaikana tulleet päivitykset.

Ihanaa olla kotona! Mukavia pääsiäispyhiä kaikille!

Happy Birthday to me!

Tänään yksi vuosi kilahtaa lisää mittariin. Ensimmäisen kerran synttärit oli ihan hirveät, silloin kun täytin 20. Ja vuosi vuodelta ikäkriisi senkun pahenee. Muistan viime vuonna kauhistelleeni sitä, että ikä tuli lähemäs kahtaviittä, kuin kahtakymppiä. Tänä vuonna lukemaksi kilahtaa karmaiseva 24.

Tai siis, elämänkokemusan tässä vaan karttuu. Nyt olen 19 vuotias viiden vuoden kokemuksella. Tänään kartutettiin kokemuksia aika vauhdikkaissa merkeissä. Oli muuten hauskaa!

IMG_8125 IMG_8132

Nyt saa rohkaista mua ja kertoa olevansa hirveän paljon vanhempi, ja silti vielä järjissään ja hengissä. Teidän 17 -vuotiaiden ei tarvitse sanoa yhtään mitään. Ei vaineskaan. Tykkään teistä kaikista, mutta oon vaan ite vanha pieru ja katkera siitä.

Ps. vähän oli liian optimistista tuo perjantai-iltana kirjoittelemani "huomiseen"... mutta se, ettei koneella ole ehtinyt tai viitsinyt istua, kertoo vaan siitä, että on ollut hyvä loma!

Pps. tämä ei ollut Levin Perhesafarien maksettu mainos, mutta voinpa kyseistä firmaa suositella täydestä sydämestäni!

Roadtripillä Leville

Pikaiset moikat täältä Lintulahdelta! Me huristellaan kohti Leviä, jonne arvioitu saapumisaika on kolmelta yöllä. Päätin näpsäyttää puhelimella pikaiset kuulumiset tänne blogiinkin.

Mun oli tarkoitus kirjoittaa tänään blogiin ihan kubnolla muustakin aihesta, mutta ylläri pylläri enpä ehtinyt. Olin vielä ottanut tälle päivälle yhden tentin ja viimetippaan jäänyt lukeminenhan takasi sen, että pakkaaminenkin ajoittui vasta tälle päivälle.

Eilisen avautumisen jälkeen on pakko vielä mainita, että kyllä se tosiaan tästä paremmaksi muuttuu. Sain tänään kesätyöpaikan ja nyt oon lomalla! Hirveän viikon stressi alkaa helpottaa ja elämä voittaa! Ei paha vai mitä?

Hyvää viikonloppua kaikille ja toivottavasti mahdollisimman moni muukin sai jäädä tänään pääsiäislomalle!

Huomiseen!

Voi tuskastus!

Tiedättekö sellaisia päiviä, kun kaikki on niin pirskatin tuskaista? Vessapaperia unohtui ostaa, tenttiin pitäisi lukea, palauttaa muitakin kouluprojektieja, siivotakin pitäisi, vaikkakropassa tuntuu sille, että olisi jäänyt puskutraktorin alle eikä aikakaan riittäisi ja ja. Ainakin mulla tällainen totaalinen tuskastuminen on usein monen pienen asian summa. Ja sitten tuskastuminen vaan ruokkii tuskastusta. Kun jo valmiiksi tuskastuttaa, niin kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuskastuttaa aivan tolkuttomasti lisää.

Mulla ei oo sellainen päivä. Mulla on sellainen viikko. Kun tuntuu, ettei mikään onnistu.

Sellainen viikko ettei osaa nauttia siitä, että ulkona on mieletön keli, mun kurssit on oikeesti aika mielenkiintoisia, sain proffalta kehuja mun valokuvista ja se aloittamistaan odottava pakkaaminenkin, on luvassa ihan vaan siksi, että pääsen sitten viikoksi lomalle. Kaikki nuo asiahant on oikeestaan aika jees ja silti mää vaan tuskailen.

IMG_7564 IMG_7559 IMG_7558

LivBox on myös aika jees. Eikö ole ihanaa saada kerran kuukaudessa paketti, jonka sisällöstä ei tiedä. En ole vielä kertaakaan ollut saamieni pakettien sisällöistä varsinaisesti kovin liekeissä, mutta paketin saaminen ja yllärin avaaminen kyllä korvaa sen. Mulla on tasan viikon päästä synttärit, sitten pääsee ehkä availemaan paketteja myös! Onneksi synttäreitä varten ei tarvitse olla kiltti, vaan synttärisankari saa olla vaikka vähän tuskastumis-kiukuttelisikin..

Tämän kuun LivBoxissa oli luomu-teema. Paketissa oli vuohenmaito -kasvovoidetta, mehiläisvaha -käsivoidetta, ruusuista suihkugeeliä, nestemäinen eyeliner ja palashampookin. En ole ehtinyt vielä testata mitään näistä, mutta erityisesti palashampoon kokeilemista odotan innolla.

IMG_7533 IMG_7538 IMG_7539

Huomaatteko, kun taas vähän innostun? Tässä postauksessa innostuin ihmeponnareista. Tänään teeman mukaisesti kuitenkin vähän tuskastuin niihin. Edelleen tykkään niistä hirmusti niistä ja ne ei tosiaan revi hiuksia ja pitävät napakasti. Yksi kuitenkin on jo nyt katkennut! Byhyy! Ja ponnarit täytyy muistaa muistaa pyöritellä "lähtöasentoon", kun ne hiuksista ottaa irti. Joskus ne jää kierteille, ja jos ne jättää sillä tavalla solmuille, ne ei luonnollisestikaan palaudu niin hyvin.

Että sellaista tuskastelua tänään. Arvatenkin myös noissa aurinkoisissa maisemakuvissa on ollut linssissä, jotain töhkää, niin että kaikissa kuvissa on noi viehättävät läntit.... että sellaista. En muuten varmana muokkaa niitä piiloon tai jätä kuvia julkaisematta. En ala.

Ps. toivottavasti mun tuskastelu ei tartu kellekkään..! Nyt tsempataan vielä tää viikko loppuun ja toivottavasti sitten helpottaa.

Uudet hiukset kilpailuvoittona

Vaikka tässä (EDIT// nyt älysin linkinkin laittaa) postauksessa kaipailemaani arpavoittoa ei ole vielä tullut, täytyy kyllä sanoa, että mulla on ollut viimeisen vuoden aikana aivan mielettömän hyvä arpaonni. Viimeisin onnenpotku sattui kohdalle, kun rakas ystäväni kävi leikkuuttamassa hiuksia Jyväskylässä, Asemakadun yläpäässä sijaitsevassa Hiusstudio Galleriassa tuossa alkuvuodesta. Galleriassa oli ystävänpäivän kilpailu, jossa asiakkailla oli mahdollisuus ilmoittaa hiusteleikkuun ja värjäyksen ansaitseva ystävänsä arvontaan mukaan. Paras perustelu luvattiin palkita ja eiköhän Kirsi, jolla on leikkuuta kaipaava reuhka kohta saanut sähköpostiinsa viestiä, että onneksi olkoo, voitit hiusten leikkuun ja värjäyksen sekä shampoon, hoitoaineen ja muotoilutuotteen. Jeeeee!

IMG_7588

Tänään sitten vihdoin sopi mun aikatauluihin (ja otsahiusten pituuteen) ja marssinkin aamulle varaamani palkintoani lunastamaan. Mulle laitettiin kevyt sävyte - sellainen, josta ei kuulemma jää karmeaa juurikasvua, vaan se näyttää auringon vaalentamalta ja luonnolliselta (mitä mun reuhka olikin). Lisäksi päälle laitettiin vähän vielä vaaleampaa raitaa auringon värjäämää, luonnollista tyyliä korostamaan. 

Lisäksi päätin alkaa kasvattaa otsatukkaani pois. Kukaan ei ole mulle kehdannut sitä negatiivisesti kommentoida, päin vastoin. Sain otsiksesta paljon enemmän kehuja, kuin hiuksistani koskaan, mutta... en vaan tuntenut siinä oloani kovin kotoisaksi. Joten otsistani kevennettiin, jotta pois kasvatteleminen on mukavampaa, eikä tarvitse lähes tasamittaista osiota pikkuhiljaa kasvattaa.. tämä on nyt leikattu niin, että se kasvaa tuohon sivuille ikäänkuin kerrostuksiksi.

IMG_7576 IMG_7585

Pituudesta lähti taas ihan hirveästi. Ihan oikeasti, nyt en kyllä anna enää leikata paljoa mun hiuksia ainakaan kahteen vuoteen. Parturinpenkissä istuessani huokaisin takaa peilaillessani helpottuneena, että jäihän sinne vielä pituutta, mutta kotona olinkin taas eri mieltä. Hyvä etten kyynelet silmissä jo ollut ja anellut tuota puoliskoani sanomaan, että onhan mulla vielä tosi pitkät hiukset, onhan?! Tai siis, anelinhan minä. Näitä kuvia katsoessani totesin sitten taas kuitenkin, että onhan niissä vähän pituuttakin jäljellä. Mutta miksei mun päästä roikkuva ponnari näytä ollenkaan noin pitkälle, kun toi kuvassa oleva?

Turhaa napinaahan tuo on. Oon ihan rakastunut tähän hiustenväriin. Oonko ainoa, jonka mielestä se sopii mulle, kuin nenä päähän? Just tuon väriset mää aina ajattelen mun hiusten olevan. Ja tekihän se tälle hamppuiselle, Italian kuivattamalle reuhkalle hyvää napsia latvoista huonoja pois. Kyllähän ne takas kasvaa. Oikeasti oon tosi tyytyväinen. Ja mulla ei ikinä, siis vannon,  ei ikinä, ole ollut niin ihanaa ja sympaattista ja ystävällistä kampaajaa, kuin tänään. Ainoa vähän nolo juttu on, että enpä muista tämän ihanan naisen nimeä. Voihan rähmä. Aiemmin mulla on ollut vähän ikäviä kokemuksia kampaajista, jotka on kyllä sanomisillaan onnistuneet pahoittamaan mun mieltä oikein urakalla, mutta tänään tulin niin onnelliseksi.

IMG_7573 galleria

Jos joku Hiusstudio Gallerian väestä sattuu tätä ikänä näkemään, niin kiitos vielä valtavasti ihanasta palkinnosta. Olen iki onnellinen ja mielettömän kiitollinen! Seuraavan kerran (kahden vuoden päästä, kun mun hiukset on taas pitkät... nythän ne hädintuskin yltää ponnarille tsihihi) kun tarvitsee mun kuontaloa saksia, niin voin kyllä vannoa, että suuntaan samaan ihanaan tuoliin. Tulin super onnelliseksi ja oon super tyytyväinen.

Ja ne tuotteetkin vielä, oih! Raportoin niistä sitten, kunhan testaan. Sen muotoilutuotteen osalta mulla on ainakin suuria odotuksia!

Mitäs te tykkäätte uudistuneesta kuontalosta? Ei mitään hirveen radikaalia, mutta väri on ainakin mun mielestä mahtava! Ja mitäs te olette mieltä pituudesta? Kertokaa ihmeessä, en malta oottaa, että kuulen!

Revontulia!

Viikko on kulunut hirmu nopeasti. Kestänyt kauan, mutta silti loppui niin pian. Viikonloppu varsinkin hujahti. Paljon kivoja juttuja mahtui näihin pariin viimeisimpäänkin päivään. Kaverin valmistujaiset, valmentamista, penkkiurheilua ja vaikka sun mitä. Tän illan piristys oli kyllä ehdottomasti se, että taivaalla oli revontulet. Oltiin tulossa reilu tunti sitten kotiin, ajettiin pihaan ja mää totesin, että näyttää ihan revontulille. Vierestä huudahdettiin, että nehän on, tuu kattomaan!

revontulet

En ollut koskaan nähnyt aikaisemmin ja se oli hauskaa. Välillä ne oli voimakkaammat ja välillä vähän vähemmän. Aika mieletöntä oli ne nähdä täällä näinkin etelässä ja vielä kaupungissa. Niitä on vissiin ollut liikkeellä tänään!

Revontulien näkeminen oli tarvittu piristys tähän sunnuntai-iltaan. Ensi viikosta tulee nimittäin tätäkin viikkoa raskaampi. Luvassa olisi paljon koulua, paljon tehtävien palautuksia, tentti ja parit työhaastattelutkin valmennusten ja muiden seuratoimintaan liittyvien vastuutehtävien lisäksi. Jos niistä selviän hengissä niin pitäisi vielä siivota kämppä ja pakata kamat. Sitten on onneksi palkkiossa luvassa matka Leville. Viisi päivää enää ennen sitä. Huh. 

Tällaiset pikakuulumiset vain tänään. Näittekö te revontulia?

Se on sukuvika...

... sillon kun suksi ei luista, vai mitä? Tässäpä ote meikäläisen facebookista tältä viikolta.

fb

Ihan oikeesti. On aika surullista, kuinka helposti mun mieli on käännettävissä. Jos vaan on oikee syötti, niin tää kala nappaa kyllä kiinni. Ihan takuuvarmasti.

Siellä hän on niin onnellinen, että pitää oikein olkkarissa töröttää sukset jalassa. Koskahan lähtis ihan kämpän ulkopuolellekin hiihtämään...? Kaupassa sanottiin, että 50 kilsaa pitää pistellä menemään, että sukset alkaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Gulp. Kolme vuotta siis.

sukuvika

Juu ei oikein luistanut.. eikä mahtunut mihinkään muualle ees tamppaamaan, hah.

Tykkäättekö hiihtämisestä, vai inhoatteko? Vai rohkeneeko joku myöntää olevansa järkevä aikuinen (kuten minä) että vannoo inhoavansa jotain jota ei ole kahdeksaan vuoteen edes ajatellutkaan...?

Weekender

Terkkuja täältä koomasta. Ilmoitin tänään, että illalla vaivun koomaan ja parhaani teen pitääkseni lupauksen. Tällä viikolla on muiden kiireiden lisäksi ollut piinana jos jonkinmoista tautia ja vaivaa. Lisäksi eilen oli vielä lähtö kahden päivän excursiolle Tampereelle. Onneksi meitä oli huoneellien senioreita niin ei tarvinnut yksinään tuskailla kylmässä kolottavien lonkkien kanssa.

IMG_7549

Reissussa mukana palveli hyväksi havaittu, rakas viikonloppukassi. Oon ostanut askeleen aikuisuuteen ja luopunut sporttikassista mun ykkösasusteena. Hankin syksyllä tuon ihanan nahkaisen, hillityn ruskean viikonloppu-kassin juurikin tällaisia tilaisuuksia varten. Sinne menee hyvin viikonlopun kamat ja näyttääkin nätille. Siinä on sekä pitkä remmi, että nuo lyhemmät sangat joten kantotyyliä voi vaihtaa myös. Ei oo kyllä vielä tullut yhtä ainutta pahaa sanaa tuosta.

IMG_7550 IMG_7552 IMG_7554 IMG_7551

Kyllähän se saattaa joskus kirpaista, kun tällaisia hankintoja tekee, mutta enpä usko tuon kanssa menneeni metsään. Sen verran  usein tulee kuitenkin yökyläiltyä ja reissattua. Lisäksi oon virallisesti päättänyt, että pidän tosta hyvä huolta, ja tuo tulee olemaan sellainen retro-aarre, joka kestää vielä (kuvitteelliselle, tulevalle) tyttärelle ja tyttären tyttärellekin.

Jos viikonloppua pidemmäksi ajaksi lähtee, niin silti edelleen Niken iso sporttikassi ilmasotakoulun logolla on the one. Eleganttia, vai mitä?

Onko täällä enemmänkin sporttikassikansaa?

Cannelloni-macaroni

Tänään laitoin hyvää ruokaa. Cannelloneja on ollut tarkoitus kokeilla itse jo jonkin aikaa. Sitten seuraavalla kerralla pitää tehdä vielä pasta itse, nams! Maistui aika lailla lasagnelle, mutta siis hyvääää oli!
 
WP_20130311_010

Resepti oli melkein suoraan Myllyn Paras cannelloni-paketista. Vähän kyllä muokkailin itse mm. mausteiden suhteen koska ostamani valkosipulit oli pilalla ja halusin vähänlisää ärhäkkyyttä makuun.

Raasta neljä porkkanaa. Ruskista jauheliha pannulla, lisää porkkanaraaste, 3dl vettä, lihaliemikuutio ja mausta valkopippurilla, 3-4 valkosipulin kynnellä, basilikalla ja oreganolla. Itselläni ei ollut siis valkosipulia eikä basilikaa, joten päätin tehdä mausteista. Lisäsin taco-maustetta ja cayennepippuria.

Täytä cannelloni putket lihasoossilla ja asettele putket vierekkäin laakeaan uunivuokaan. Kaada päälle pari desiä ruokakermaa, tölkki tomaattimurskaa ja ripsaus suolaa ja pippuria. Ripottele päälle pari desiä juustoraastetta. Tyrkkää uuniin 225 asteeseen vajaaksi puoleksi tunniksi. Nosta pari pötköä lautaselle, ja koristele tuoreella basilikalla.

WP_20130311_007
Alkupalaksi pienillä ruisleivillä pestoa, mozzarellaa, ripaus suolaa ja pippuria, tomaattiviipale ja päälle hyvää oliiviöljyä.

Olipas ihanaa! Ja maisematkin näyttää sille, että asuttais hienossakin kattohuoneistossa! Ihana sininen taivas näkyy onneksi meidän kämpästä, vaikkei penthouse olekaan.

WP_20130311_004

Onko kukaan muu tehnyt cannelloneja? Suosittelen, vaikka putkien täyttäminen vähän hidasta ja työlästä olikin! Se oli sen arvoista ja onneksi vielä yli puolet jäi, niin saa huomennakin herkutella!

Halki, poikki ja pinossa

Huhhuh. Tää viikko on kyllä imeny musta irti kaikki mehut, mitä vaan oli. Paljon luentoja. Paljon koulutöiden palautuksia. Paljon tenttiin lukua. Treenejä valmennuksia ja viikonlopun vielä kruunasi se, että olin valmentamassa eilen ja tänään kestäneellä leirillä. Alkuillasta tulin kotiin, vaihdoin yöppärin päälle ja hain sängystä peiton sohvalle. Keskustelin tuossa tuon toisen puoliskon kanssa ja kohta tajusin, että enhän mää puhu mitään järkevää. Olin jo täysin unessa ja olin kuulemma mumissut ja puhunut yksikseni jotain aivan sekoja. Heräsin tunnin unien jälkeen yhdeksältä ja aloin katsomaan telkkarista Sinkkulaivaa. Ja heräsin tunnin päästä kymmeneltä.

IMG_7327

Joten mitään järkevää ei mun aivoistani saa tällä hetkellä irti, joten päätinpä vastailla kysymyksiin, joita joku muu on mulle valmiiks esittänyt. You only live once blogin Venla haastoi mut vastailemaan keksimiinsä kysymyksiin. Kiitos! Koska olen tän haasteen suorittanut jokunen aika sitten, niin tuumasin, etten nyt lähde enempää faktoja keksimään, mutta vastailenpa Venlan kysymyksiin jonain päivänä kun mun sanaisen arkun kansi on muuten kankea. Se päivä on nyt tullut.

IMG_7326

1. Mikä on tähän astisen elämäsi tähtihetki?

Cheerleadingin sm-kisoissa fameen nouseminen.. ehhehheh.

2. Jos saisit valita yhden ruoka-aineen syötäväksesi loppuelämäsi ajaksi, mikä se olisi?

Tylsästi: peruna.

3. Lempi urheilumuotosi?

Tsiippa! Joukkueurheilu rulaa!

4. Girls night out vai girls night "in"?

In. Kunhan välillä pääsee myös out!

5. Lempi kappaleesi tällä hetkellä?

Kaija Koon Seuraavassa elämässä.

IMG_7324

6. Nappi- vai roikkuvat korvakorut?
Roikkuvat.

7. Oletko riippuvainen jostain? Mistä?

Limsasta (kröhöm... nytkin mukissa vieressä) ja käsirasvasta.


8. Mikä on tyylisi kulmakivi?
Kukkakuosi!

9. Hopea vai kulta?

Hopea tai valkokulta! Se sävymaailma joka tapauksessa!

IMG_7322

10. Seuraatko tv-ohjelmia, jos niin mitä?
Tähän ois helpompi vastata ne, mitä  tv-ohjelmia en seuraa.... Lemppareimmat on Greyn anatomia, Salkkarit, Ensisilmäyksellä, Moderni perhe, Rillit huurussa (onpas outoa kirjottaa nää suomenkieliset nimet, kun alkuperäsiä yleensä tulee käytettyä).

Ei ehkä tv:n laadukkainta sisältöä, mutta seurannassa myös Dr. Phil, Suurin pudottaja, Hulluna häämekkoihin, Jersey shore jne jne.  Oon ylpeä itsestäni.

11. Voisitko asua ulkomailla?

Voi kyllä! Vaihdon ajan asuinkin ja kovasti tekisi mieli vielä uudemman kerran!

Että sellaista. Kukat ei liity asiaan millään tavalla, mutta ne on nättejä. Kukkien saaminen on kivaa!

Mitäs teidän viikonloppuihin kuului? Enemmän vai vähemmän rentoutumista?

Ihmeponnarit

Luin näistä ihmeponnareista jo kauan sitten muistaakseni Saara Sarvaksen blogista ja nyt uudellen More to Love -tyttöjen blogista. No siellä kommenttiboksissa sitten sanoi nähneensä ihmeponnareita H&M:llä ihan parilla eurolla ja minään rynnin ostamaan. Ja innostuin sijoittamaan kokonaiset 6 euroa ponnareihin ostamalla molemmat maholliset värisetit. Tai no, en edes kokonaista 6 euroa, vaan yhteensä 5,90. Heh.

IMG_7484

Oon testaillut pari päivää ja oon myyty. Nytkin on sellainen päässä. Sanoin eilen, että nää on niin ylivoimaisen parhaita ja rakastan yli kaiken enkä muuta ikinä käytäkään. Sit pidin hetken tauon ja sanoin, että ainakin siihen asti kun tätä uutuudenviehätystä kestää. Oon aika kova tyttö innostumaan.

IMG_7481 IMG_7486 IMG_7482

Nää on suloisen värisiä ja oikeesti hyviä hiuksissa. Ei oo vielä yhtään kertaa jäänyt hiukset kiinni tai repinyt. Kun laitan tällaisella suttu-nutturan kiinni, niin päänahkaa ei yhtään kiristä, mutta silti hiukset ei hievahda mihinkään. Täydellistä. Lenksut joustaa paljon, mutta palautuu sitten takaisin pieneksi. Keltainen on otettu juuri ennen kuvia hiuksista pois. En tiedä kauanko palautumisessa oikeasti menee, mutta jos illalla irroitan ponnarin hiuksista on se aamulla taas yhtä pieni, kuin kaikki muut. Tai no, "pieni". Noi joustaa paljon eikä ne mitään superpieniä ja huomaamattomia kyllä ole.

IMG_7488 IMG_7495 IMG_7487

Mulla on aika pitkät hiukset ja laitan ne aina nelin kerroin sutturalle, mulla toimivat ainakin mainiosti. Ootteko te testailleet? Onko ollut hyviä myös ohuille tai lyhyille hiuksille? Hinta ei ainakaan oo paha, jos haluaa kokeilla. En oikeesti oo koskaan kokenut näin "keveälle" tuntuvaa ponnaria. Tykkään!

Niin ja ps. näin päivän myöhässä hyvää naistenpäivää kaikille ihanille naisille. Rakastan tota tekstiä tossa kortissa. Vois olla mun suusta.

tausta

No nyt vasta onkin mint-to-be!

Täällä blogissa, niin kuin tänä keväänä kaikissa muissakin blogeissa, on kailotettu jo aiemmin minttuun hurahtamista. Jos silloin jo kerroin, että mut ja minttu on luotu toisillemme, niin nyt törmäsin Nelliinan blogissa vielä johonkin, joka on suunnilleen mun olemassaolon syy. Ei vaineskaan. Tykkään liioitella.

Mutta siinä en liioittele yhtään, kun sanon, että tuo design by katri/n mekkonen on täydellinen. Siis täydellinen. Niin kaunis. Se on tän kevään ja kesän valikoimaa, eikä tuota mekkoa vielä ollut Katri Niskasen verkkoputiikissa, että olisin löytänyt tarkan hinnan - siis sille, että kuinka way out of my budget toi mekko on. Mutta se on ihana. Katsokaa nyt.

design by katrin

Syvä huokaus. Jään tuijottelemaan tota loppuillaksi ja haaveilen lottovoitosta. Tai ees arpavoitosta. Ei tartte olla ees pääpotti.

Tykkäättekö te?


Äijämäistä örinää - ja vähän räyhäystä

Tänään päivän asuna oli toppatakki, punainen pipo ja tummanpinkit huulet. Suunnattiin Synergialle kattomaan  kiekkoa, tosin toisin kuin valtaosa katsojista kannatettiin vieraana ollutta Hifkiä. Voitto tuli ja ei-kuulemma hävettänyt istua mun vieressä katsomossa, kun IFK teki maalin, kaikki muut oli hiljaa ja mää huusin. Sehän on hyvä, ettei hävettänyt!

WP_20130305_022

Mun seuralainen soitteli yhden kaverinsa kanssa, joka oli myös peliä katsomassa. Vaihtoivat istumapaikkojen sijaintitietoa ja mun seuralainen sano, että me ollaan siellä mistä se ainoa huuto kuuluu, kun Hifki tekee maalin. Puhelimen toisesta päästä sanottiin, että joo he kuulikin hiljasuuden keskeltä aina jotain äijämäistä örinää. Kiva. Mutta en kadu. Mihinkä tsiippari äänestään pääsis?

WP_20130305_010 WP_20130305_016 WP_20130305_023

Oli kyllä taas niin hauskaa, vaikka mun suurin idoli, Ville Peltonen, olikin sen kivan tällin jäljiltä vielä sairastuvalla. Ikävä kyllä oli.

Sai kyllä muuten myös taas ihmetellä miten idiootteja voi jotkut ihmiset olla. Siis voi herranjestas sitä kirosanojen määrää. Katsomot täynnä pikkupoikia, jotka ihan varmasti ottaa mallia kun - excuse my french - kaikki oli vittua, saatanaa ja voi jumalautaa. Kyllähän se mahtaa harmittaa jos oma joukkue on ottamassa pataan, mutta kannattaisko sillon keskittyä vaikka niitten omien kannattamiseen, eikä siihen että huutaa miten paska se vastustajan moke on, tai miten paska se tuomari on ja miten sen pitäisi vaan sukeltaa paskaan. Sukeltakaa ite sanon minä. Jutut alko pelin viimesillä minuuteilla mennä niin pitkälle, että jouduin tosissani puremaan alahuultani, etten ois noussu ylös ja alkanu räyhätä niille idiooteille. Lähellä oli ja ehkä seuraavalla kerralla räyhään. Naurettavaa käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Tostako urheilussa sit on kyse? Ei mulle ainakaan!

Olen puhunut.

Näen tähtiä

Mulla pursuaa eteisen kaappi huiveja. Aika paljon niistä on paksuja ja lämpimiä, mutta myös melkoisen moni niistä on keveämpiä. En kuitenkaan yleensä osaa käyttää huiveja asusteena, ihan vaan sisävaatteiden kanssa. Muilla olen aina ihaillut huiveja asusteena, mutta ujostellut niiden kanssa itse. Nyt kuitenkin mullakin on intoa kokeilla - ehkä se on vaan ollut oikean huivin puuttumisesta kiinni?

IMG_7479 IMG_7478

Löysin H&M:ltä kympillä tällaisen mustavalkoisen tähtihuivin. Tähtihuivissakin vähän pelkään, että näytän liian rockilta. Kuitenkin perus simppeleiden vaatteiden kanssa se on vaan kiva piristäjä. Huivi tuntuu köykäiselle ja mukavalle kaulassa, ja kevyen materiaalin vuoksi se ei näytäkään liian raskaalta. Testailin huivia jo ihan innoissani kaikkien eri väristen t-paitojen kanssa, ja kivalta ainakin mun mielestä näyttää.

huivi huivi2

Vaikkei tänä keväänä kovasti muodissa olevat tuomari-raidat mua oikein sytytäkään, löytyy mun kaapista jonnin verran mustavalkoraitaisia paitoja. Kokeilin tätä tähtihuivia jo myös yhden leveäraitaisen paidan kaveriksi ja sekin näytti tosi kivalle! Printtien yhdistelyä hui! Yleensä jos sitä harjoitan niin se koskee vaan kukkakuosia. Mutta innostuin kyllä kahden noinkin ronskin printinkin yhdistelmästä. Jospa se joku päivä tallentuisi kamerallekin!

Mitä tykkäätte huivista? Vai tykäättekö niistä ylipäätään?

Mua jäi kaivelemaan, kun kirjoitin taas tuolla ylhäällä pelkääväni näyttäväni liian rockilta. Se tuntuu olevan mun suurin pukeutumispelko. Aika huvittavaa. Taidankin kirjoitella joku kerta ihan oman postauksensa  mun pukeutumispeloista. Aika epärationaalisiahan ne on!

Sinisävyinen kynsiviikko

Onpa yllättävää - tällä viikolla ei ole nähty yhtään pinkkiä tai vaaleanpunaista mun kynsillä. Kolme lakkausta ja kaikissa sinisen tai vihreän sävyjä. Jotenkin tuntui, että näiden värisävyjen tallentaminen kameralle oli paljon vaikeampaa, kuin pinkkien. Ehkä pitää pysyttäytyä jatkossa tutussa ja turvallisessa, heh.

IMG_7331 IMG_7318 IMG_7320 IMG_7425 IMG_7421

Miltäs näyttää? Mitkä on eniten sun mieleesi? Liukuvärjätyt, glitterit, vai pilkullisilla nimettömillä piristetyt? Vai onko kaikki ihan kamalia?

Ja mitä veikkaatte, koska opin, että glitterlakkojen poistaminen on ihan tuskaa ja inhoan sitä enemmän, kuin glitterkynsiä rakastan? Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin en kovinkaan pian!