Pages

Joululahjapostaus

Arastelin ensin joululahjapostauksen teon kanssa, mutta rohkaistuin nyt sitten kuitenkin Pukin tuomia lahjuksia esittelemään. Muiden postauksia on ollut hauska lukea ja sainhan vähän rohkaisua kommenttiboksinkin puolella.

Olen nyt suhannut pari päivää näitä kuvia räpsimässä, kun olen koittanut löytää ympäri kämppää, omille paikoilleen levitettyjä lahjoja etsiä. Huomasin juuri, että ainakin meidän lahjaksi saamat uudet tyynyt unohtuivat kuvata. Mutta ne on kyllä aivan ihanat ja elämänlaatua huomattavasti parantavat. Niin ja päivittäisessä käytössä. Eli onnistunut lahja, sanoisin.

Mutta mennäänpä sitten niihin, jotka muistin kuvatakin!

JL1

Me sovitaan oikeastaan joka vuosi budjetti, jolla ostetaan Jonin kanssa toisillemme joululahjat. Niin tänäkin vuonna. Ja niin kuin aina aiempinakin vuosina, tänänkin vuonna lupaukset oli taas tehty rikottaviksi. Minä ylitin sovitun budjetin vain ihan vähän, mutta Joni tietysti vielä ihan vähän enemmän.

En kuitenkaan voi hirveästi valittaa, koska rakastan tuota saamaani Bench -merkkistä Zaggle takkia. Se on niin ihana! Se on paksua neuletta ihanan pehmeällä fleecevuorella. Se on takaa hieman pidempi, kuin edestä. Peittää juuri sopivasti pyllyn! Käy talvipakkasilla sisällä pidettävästä hupparista tai syyskeleillä päällysvaatteesta. Ja niin mun näköinen! Kaupungilla pyöriessämme näin sen jonkun kaupan näyteikkunassa ja sanoin, että voidaanko käydä vilkaisemassa paljonko se maksaa. Huokaisin takin edessä kerran, että ihana, vilkaisin hintalappua ja totesin että minulla ei tosiaan ole juuri nyt varaa shoppailla itselleni sellaisella hintalapulla varustettuja huppareita.

JL2

Se oli kuitenkin kuulemma mun vika, että Joni joutui rikkomaan meidän budjettisopimuksen. Se oli nimittäin sanonut aiemmin ostaneensa mulle jo yhden lahjan ja minähän heitin välittömästi ja ihan vitsaillen, että se on varmasti se H&M:n pyjama, jossa on ne kollarishortsit ja vaaleanpunainen pitsikoristeltu paita, se mitä toivoin blogissa.

Ja oikeassahan minä olin. Vaikkei Joni sitä mulle myöntänytkään. Sitä kuitenkin kuulemma harmitti niin paljon mun oikea veikkaus, että sen jälkeen oli pakko ostaa jotain mitä en todellakaan arvaisi. Ei olisi kyllä ollut enää tarvetta. Tuo Henkkamaukan pyjama on juuri niin ihana, kuin ajattelinkin. Nuo shortsit on maailman mukavimmat kotipöksyt. Paita on vähän lyhyttä mallia, mutta ei liian lyhyt kuitenkaan. Tykkään siitäkin hurjasti.

JL3

Pehmeitä paketteja oli enemmänkin, mutta sehän ei haittaa ollenkaan. Yhdestä paketista löytyi Niken pitkähihainen urheilupaita. Tosi jännä sellainen - nimittäin tuo on tosi ohut - ei ollenkaan minkään fleecevaatteen paksuinen, mutta kuitenkin siinä on sisällä tuollainen lämpövuori. Että se on siis lämpimämpi, kuin normaali välipaita. Siinä on myös koko kämmenselän peittävät hihat ja sellaiset peukunreiät. Ranteetkaan eivät siis palellu. Sopii hyvin talvella kerrastoksi tai loppukeväällä ja alkusyksyllä sellaisenaan lenkkipaidaksi. Mahtavaa.

JL7

Pehmeistä paketeista löytyi myös muutamat pörrösukat. Mun sydäntä lämmittää ihan suunnattomasti se, että isi oli ihan omatoimisesti nämä mulle valinnut ja ostanut. Kyllä sillä isillä vaan on silmää. Ja olivat mulle ihan heräteostoksena ostaneet kimaltelevaa suihkugeeliäkin, kun näytti kuulemma niin mulle. Lisäksi äiti oli tehnyt mulle tuollaisen ihanan keepin haarukkapitsistä. Vähän kanervaan taittavan vaaleanpunaisen. Se on tosi suloinen. Äiti oli tehnyt mulle myös muutamat korvikset, mutta niistä ei nyt ole kuvia, koska joku (minä) oli luvannut tilata netistä hopeisia korviskoukkuja, mutta unohtanut... hups. Joten kuvia tulee sitten, kun joku muistaa tilata ne koukut.

JL8

Äitiltä ja isiltä sain myös jotain tarpeeseen tulevaa - nimittäin lahjakortin hotjoogaan. Olen käynyt ennenkin ja tykkään lajista tosi paljon. Se tekee hyvää mulle fyysisesti ja henkisesti ja voisin hotjoogata vaikka ympäri vuoden, mutta se on minun opiskelijabudjetille ihan liian kallista. Nyt äiti ja isi lahjoivat mua niin, että pääsen taas pariksi kuukaudeksi vetreyttämään raihnaista kroppaani Aurajoogan lämpöön.

On varmaan parempi jättää mainitsematta, että samassa kotikutoisessa lahjakortissa oli alla lahjakortti yhteen siiderilavaan, jonka voin vanhempieni luota lunastaa tällä lahjakortilla, heh. Tekee hyvää fyysisesti ja henkisesti, vai miten se oli?

JL5

Isovelitonttu oli löytänyt siskolleen ihan mahtavat kuulokkeet. Sytyin kyllä sellaisiin ilmiliekkeihin nämä paketista avattuani, että vieläkin lämmittää. Siis niin mahtavat! Ja toimiikin hyvin - ääni on hyvä ja rakenteetkin on vähän vahvemman oloiset, kuin niissä euron Hello Kitty nappikuulokkeissa, jotka tilasin kerran eBaysta. Niistä jäi puolet siitä napista kerran mun korvaan, kun nykäisin pois. Oon käynyt nämä korvilla jo kävelylenkillä ja tykkään ihan valtavasti. Eihän aina tarvitse olla niin vakava ja aikuinen?

JL6

Anoppilasta sain jo kolmatta vuotta peräkkäin Festivo -kynttilänjalan. Kolme vuotta sitten sain tuon lyhimmän näistä ja luulin jo silloin saaneeni sen korkeimman. Viime vuonna sain kuitenkin vielä pykälää korkeamman. Ja tänä vuonna vielä pykälää sitäkin korkeamman. Nyt varmistin asian Iittalan nettisivuilta ja tätä korkeampaa ei ole enää olemassa, joten jos ensi vuonna Festivo -sarja jatkuu niin lyhyempään suuntaan sitten.

Lisäksi paketeista kuoriutui (ja kuvaamatta jäi) ainakin vielä suklaata ja vähän lukemista. Niin ja kynsilakkoja - mutta ne esittelen omassa postauksessaan. Yhteiseksi saatiin äitin tekemä herkkukori (mutta se on jo levitelty ympäriinsä ja osittain syötykin), Kummisetä -leffoja, lautapelejä, leffalippuja, ravintolalahjakorttia. Siinähän sitä jo onkin.

JL4

Pakko vielä näyttää tämä ihana paketti, joka saatiin tädiltäni. Se ei varsinaisesti ollut joululahja, vaan kiitos kaikesta papan hautajaisten eteen näkemästä vaivastamme. Ei sillä, että todellakaan olisi mitään tarvinnut. Mutta haluan näyttää tämän siksi, että pienistä osasista koostui ihan mahtava lahja, joka lämmitti ainakin mun sydäntä hurjan paljon. Suloinen hunajapurkki, hunajaa, Pentikin vaniljafudgea, Enkelin kuiskaus -teetä, pieni kakkuvuoka ja ihana pieni raastin, puisella rasialla, johon vaikka juustoraaste kerääntyy. Noista muodostui tosi herttainen kokonaisuus.

Että sellaista.

Ihan valtavan pitkä postaus tästä tuli, sillä lahjoja tuli ihan valtavasti - vaikka molemmissa perheissä yritetään lahjojen määrää vähentää. Oltiin kyllä kaikki oltu niin kilttejä, että. Jopa minä, vaikka vähän pelkäsin ettei Pukki sittenkään tuo mulle kun risuja ja hiiliä, kun kiukuttelin joulun alla niin paljon. Mutta kyllä se kuitenkin muakin muisti ja olen kyllä ihan valtavan kiitollinen jokaisesta muistamisesta.

Oikeasti en tarvitsisi yhtään mitään, mutta kyllähän se sydäntä lämmittää saada paketteja joita on ajatuksella valittu mua varten. Yhtä lailla kun lämmittää sydäntä katsoa, kun joku rakas avaa paketin jonka on itse ajatuksella hänelle valinnut. Sain paljon lahjoja, jotka oikeasti tulevat käyttöön. Juttuja, joista pidän tai joita tarvitsen, mutta en itse voisi niihin, ainakaan tällä hetkellä, pennosiani pistää. Lähetän paljon suukkoja ja haleja kaikille tontuille, jotka minua muistivat. Sillä vaan yksi niistä taitaa lukea blogia. Kiitos 

Jaksoitko lukea loppuun asti? Tuli aika megapostaus! Ja mitäs pidit? Olin tainnut olla aika kiltti, vai mitä?

Välipäivän brunssia ja helppoa omppupiirakkaa

WP_20131229_14_30_15_Pro

Tämän aamun suunnitelmiin kuului reissu nautiskelemaan aamupalaa jonnekkin hotelliin (Blankoon brunssille kun tuskin pöytää näin viimetipassa saisi). Sitten mieli muuttui ja mieluummin nukuttiin pitkään ja laitettiin aamupalaa kotona. Sitten aikataulu muuttui, mies suuntasi lenkille ja minä kaupan kautta kotiin leipomaan. Aamupala oli vihdoin tarjolla puoli kolmelta iltapäivällä, joten ei sitä paljon aamupalaksi viitsinyt kutsua. Eikä oikeastaan brunssiksikaan, joten kutstuttiin sitä sitten brounaaksi.

WP_20131229_14_31_03_Pro WP_20131229_14_31_21_Pro

Tällainen arjen luksus ei vaadi kovinkaan paljoa vaivaa. Tarjolle laitoin ruisleipää, hapankorppuja, eilen leipomiani sämpylöitä, ruisnachoja, cocktailpiirakoita pakastealtaasta, tuorejuustoa juustoa, leikkelettä, kasviksia, hedelmiä, keitettyjä munia, munavoita, rahkaa, marjoja, mehukeittoa, mehua ja teetä. Eli ei juuri mitään normaaleista kodin ruokatarpeista poikkeavaa. Okei, ruisnachot ja tuorejuusto eivät kuulu meidän normaaliin kaappien sisältöön. Ja cocktailpiirakoita ostin varta vasten, mutta niitäkin on helppo jemmata pakkasessa. Aika helppoa, sanoisin minä. Esillepano vaan merkkasi tässäkin niin paljon. Kauniit lasit ja paperiset lautasliinatkin tekevät paljon.

WP_20131229_14_30_27_Pro WP_20131229_15_19_39_Pro

Jos ihmettelette sormenjälkiä ylläolevan kuvan jätskinpalassa, niin ne johtuvat siitä, että minun jätskinpalani luiskahti lämpimän piirakan päältä suoraan olkkarin matolle. Ja nappasin sen sormin siitä takaisin piirakan päälle. Ei jäänyt karvoja, joten hyvin pystyi vielä syödä, heh. Tällaista arjen luksusta meillä!

Niin se omppupiirakka. Halusin leipoa brounaalle jotain makeaa jälkkäriä, mutta en jaksanut nähdä paljon vaivaa. Silloin on vain yksi vaihtoehto - yläasteaikaisen kotsankirjan omenatortturesepti. Seiskaluokalla asuimme vähän poikkeuksellisissa olosuhteissa muutaman kuukauden ajan, ja silloin viihdytin itseäni ja perhettäni leipomalla näitä piirakoita.. varmaan kymmeniä! Valmistusvaihe on nopea ja helppo ja uunissakin tarvitsee pitää alle puoli tuntia. Kannattaa kokeilla!

omenatorttu

Ostin tähän kaupasta kaksi omppua - sellaista normaalia kaupan ompun kokoista. Mutta jos tätä tekee syksyllä tuoreista kotimaisita ompuista, niin 4-5 lienee sopiva määrä. Mulla olisi ollut pakkasessa oman pihan omppujakin viipaleina, mutta tämä leipomispäätös oli niin äkillinen, etten ehtinyt antaa niiden sulaa. Enkä halunnut sulattaa mikrossa.

Kyllä muuten maistui brounas näille vapaapäiväläisille. Siinäkin määrin, että vieläkään ei ole yhtään nälkä, vaikka kello lähentelee puolta kahdeksaa ja tuo on päivän ainut ruoka.. toisaalta, eipä kulutustakaan ole paljon ollut, kun brounaan jälkeen ohjelmassa oli hyvin ansaitut päiväunet.

I like running because I really like food

Selailin eilen Elämäni kunnossa blogia, ja törmäsin tähän postaukseen, jossa Saara esittelee rapakon takaa tilaamiaan treenitoppeja. Koska olen voimakkaasti blogien vaikutuksen alainen ihminen (vaikkei Saaran kirjoitus maksettu mainos ollutkaan), otin heti vinkistä vaarin ja suuntasin selailemaan Human -verkkokauppaa

Ja ei vitsi miten hauskoja paitoja siellä olikaan tarjolla. Selailin kaupan valikoimaa aika pitkään ja nämä kolme nousivat ehdottomasti lemppareikseni. Nyt kun yrittän taas potkia itseäni liikkumaan yhtä ahkerasti, kuin alkusyksynä jaksoin, tulisivat humoristiset treenitopit suorastaan tarpeeseen. Jonkin verran välineurheilija kun olen.

lookhuman
Kuvat www.lookhuman.com: sininen, harmaa, musta

Aina en ole välittänyt siitä, millaisissa vaatteissa treenaan. Joskus olin suorastaan sitä mieltä, että mitä rönttöisempi, sen parempi. Mutta tästä asiasta keskusteltaessa eräs opiskelukaverini olevansa hieman eri mieltä."Look good, feel good", totesi hän. Tuo lausahdus jäi silloin pyörimään jonnekkin takaraivoon, ja myöhemmin olen hoksannut, että tottahan se on. Ei toki urheillessa (tai muutenkaan) tarvitse aina olla tip top, mutta kyllähän se omaan fiilikseen vaikuttaa, jos tuntee näyttävänsä kivalle. Mulla on fiksuja ystäviä.

Jään vaan haaveilemaan siitä, että raaskisin tilata Humanilta muutaman paidan treenivaatevalikoimaani kasvattamaan. Taidan odotella ostopäätöksen kanssa vähän pidemmälle kevääseen. Mitään halpaa lystiä, kun tuolta tilaaminen ei postikulujen ja tullimaksujen kanssa ole.

Niin ja pidemmittä puheitta. Urheilukampetta niskaan ja salille! Suunnitelmissa olisi käydä ensin kävelyllä, sen jälkeen vähän jumppaamassa salilla ja vielä lämmittelemässä infrapunasaunassa. Sitten voi hyvällä omalla tunnolla palata kotiin lepäämään ja ehkäpä vähän leipomaan. Huvittaisi leipaista tänään jotain kivaa iltapalaa, myöhään illalla kotiin palaavaa miestä odottamaan.

Joulun jälkeen

Niinhän siinä kävi, että joulu mennä hujahti ihan muualla kuin tietokoneen edessä, mutta niinhän sen pitää mennäkin! Muutaman päivän aikana pitäisi ehtiä viettää aikaa kahden perheen kanssa, nähdä muutamia ystäviäkin ja jossain välissä vielä levätä. Toisina päivinä lepääminen onnistui vähän paremmin, kuin toisina. 

Yksi rauhoittumisen hetkistä on aina perinteisellä hautuumaa kierroksella. Tuhannet kynnttilät tuovat kaunista, mutta haikeaa valoa pimeyteen. Ja isoista ihmismääristä huolimatta kivimuurien sisällä vallitsee rauha. Me käydään aina viemässä kynttilät muutamille haudoille ja sytytetään muutama kynttilä myös muualla nukkuvien muistoksi. Tänä vuonna yksi enemmän, kuin ennen.

WP_20131224_16_43_29_Pro WP_20131224_16_40_24_Pro

Eilen huristeltiin jo takaisin kotiin Turkuun. Muutamaksi päiväksi, ennenkä palaamme Keski-Suomeen toivottamaan uutta vuotta tervetulleeksi. Tämä pieni lepotauko kotosalla tulee enemmän, kuin tarpeeseen. Joulun juhliminen on nimittäin rankkaa puuhaa. Sen tietää kummisedän olalle väsähtänyt Pikku-Pingviinikin!

joulu

Harvassa on ne kerrat, kun Nukkumatti löytää minut ennen puolta yötä, mutta niin vaan minäkin vetelin eilen hirsiä jo ennen sitä. Kylläpä uni maittoi, kun pään alla oli monen vuoden tauon jälkeen oikein kunnon tyyny. Me oltiin oltu ihan valtavan kilttejä. Minä en ainakaan tiennyt olleeni ollenkaan niin kiltti, kuin Pukki antoi ymmärtää! Muutamia juttuja tulee varmasti blogissa näkymään muutenkin, mutta kiinnostaakohan tähän maailman aikaan ketään enää oikein vanhat kunnon joululahjapostaukset? Musta tuntuu aina vähän hassulle ja jotenkin hurjan materialistiselle esitellä, että sain, hain tai ostin tätä, tätä ja tätä. Mutta valtavan iloinen ja kiitollinen olen jokaisesta paketista kuoriutuneesta ylläristä 

Menihän kaikkien muidenkin joulut mukavasti? Olitteko olleet kilttejä? Mikäli mitään voin päätellä pitkin vuotta kommenttiboksiini päätyneistä ystävällisistä sanoista, niin uskonpa kyllä, että olitte!

Aatonaattoa


Moi vaan! Täällä sitä ollaan Keski-Suomessa joulutunnelmissa. Kuusi on koristeltu ja leivinuuni on kuumana ja kinkku tuoksuu. Väsyttää kovasti, mutta voi levätä hyvällä omalla tunnolla. Lapsuudenkodissa on ihan erityistä tunnelmaa. Esimerkiksi joka vuosi kuuseen ripustetaan Itävallan tädin tuomat koristeet, jotka esittää minua ja mun veljeä. Niin ja Rumapukki pääsee aina erityispaikalle.




Bloginkirjoitusintoa on vähän (okei, aika paljonkin) heikentänyt mun ongelmat Flickrin kanssa. En tykkää lisätä kuvia Bloggerin kautta, koska kokoa ei voi valita hyvin ja kuvien laatukin kärsii. Mutta mun Flickr -tilillä on nyt joku ongelma, kun se ei suostu antamaan mulle kuvien HTML -koodia, vaan tarjoaa aina senkin sijasta vaan iframe -koodia. Ja joulukiireissä on joulun alla ollut hermo niin kireällä, etten varmasti ole jaksanut alkaa kirjoittamaan koodia itse. Piste! Toivottavasti Flickr tulisi joulumielelle ja alkaisi taas toimia normaalisti.

Toivottavasti teillä on jouluvalmistelut jo hanskassa ja muutenkin hyvä mieli. Ehkäpä palaillaan vielä jouluna, mutta jos ei (tai jos te ette!) niin oikein ihanaa, lämmintä ja rauhallista joulua! Vaikkei maa ainakaan näillä leveysasteilla ole valkoinen, niin mieli on valoisa silti ja se riittää.

Vanha DIY -vinkki

Olen harmitellut sitä, etten voi tehdä joulun alla postauksia niistä itse tehtävistä lahjoista, joita tänä vuonna annan. Kamppailen sen välillä, tarjoanko lukijoille kivoja vinkkejä hyvissä ajoin vai yllätänkö rakkaat ihmiset. Rakkaiden yllättäminen on tällä hetkellä voitolla. Sen verran moni lahjottava ihminen on salakavalasti löytänyt blogini, että en voi heidän lahjuksiaan täällä etukäteen paljastaa.



Blogiini on tullut nyt joulun alla ihan valtavasti liikennettä Cowgirl Cookies -postaukseen. Yli tuhat kävijää viikossa ei ole minun blogini mittakaavassa ollenkaan normaalia. Satoja ja satoja klikkauksia on kuitenkin blogiini tullut tuon yhden ohjeen perässä.


Joten ajattelin muistuttaa teillekkin, mukana muutenkin oleville, tästä kivasta lahjavinkistä. Tämä on äärimmäisen helppo ja nopea tee-se-itse -projekti, joten näinkin lähellä joulua ehtii vielä suloisia keksipurkkeja valmistaa! Postaukseen pääsee klikkaamalla TÄSTÄ!

Millaisia DIY lahjoja te tänä vuonna teette? Vinkkejä saa jättää! Täällä on vielä tonttujen tohinat kovasti kesken.

Herkkusuu koru

Muutama viikko sitten Jyväskylässä järjestetyiltä joulumessuilta tein toisenkin ostoksen talvisen kranssin lisäksi. Paikalla oli Herkkusuu korujen myyntipöytä ja sen korut olivat, no - herkullisia! Ensi kesänä haluan kyllä ostaa kaulakorun, jossa riippuu Eskimo -puikko, josta on haukattu yksi pala! Viime kesälle valmistetut taitavat olla jo lopussa, mutta ensi kesänä on kuulemma tulossa lisää ja eri mauilla.

WP_20131202_006

Äiti osti valkoisella koristellut piparkakkukorvikset ja minä puntaroin pitkään vaaleanpunaisen kuppikakkuriipuksen ja karkkikeppi -korvisten välillä. Päädyin sitten karkkikeppikorviksiin äidin auktoriteetilla sanotun "nyt ollaan joulumarkkinoilla" -lausahduksen perusteella.

Jokainen pari on hieman erilainen, sillä kaikki korut ovat käsintehtyjä.

WP_20131202_007

Ne sopii mulle, kuin nakutetut. Satun purkkapallopurkan lisäksi omaamaan spesiaalin suhteen tikkareihin.. ihan oikeasti! Mulla on aikamoinen kokoelma, vaikka karsinkin sekä tikkari, että hubbabubba kokoelmia muuton yhteydessä.

WP_20131202_002

Oletteko törmänneet Herkkusuu koruihin aikaisemmin? Mitä tykkäätte mun valitsemista? Voisiko kukaan muu kuvitella käyttävänsä näin leikkisiä koruja?

Sillisalaattipostaus

Moikka taas pitkästä aikaa!

Kiireinen viikko alkaa olla takana päin, mutta siitä ollaan onneksi selvitty kunnialla. Alkuviikon sai näpytellä tietokoneen näppäimistöä kyllä enemmän kuin sielu sieti, mutta kaikki tämän syksyn opiskelujutut tuli palautettua ajallaan. Nyt olisi niistä joululoma... tosin ensi viikolla taidan vielä painaa gradua eteenpäin, jotta voi sitten hyvillä mielin vähän aikaa pitää ihan puhdasta joululomaakin!

WP_20131215_17_50_12_Pro

Musta tuli tällä viikolla niin vanha ja väsynyt, että skippasin jopa kahdet pikkujoulut ja tulin mieluummin kotiin Turkuun lepäämään oman kullan kainaloon. Tänä viikonloppuna ei olisi voinut mikään olla parempaa, kuin kaksi koti-iltaa. Siihen vielä sekaan hyvää ruokaa, vähän skumppaa, Greyn anatomiaa ja joulutonttujen juttuja.

Nautin ihan mielettömästi paketoinnista! Vaikka teenkin aika perinteisiä paketteja, niin musta on ihanaa mittailla sopiva paperipala, tehdä siistejä taitoksia, valita sopiva naru ja askarrella pakettikortteja. Sitähän päivää ei tulla näkemään, kun minä ostaisin kaupasta niitä tarrana kiinniliimattavia lappusia.

WP_20131215_17_50_20_Pro

Itse asiassa taidankin askarrella vielä muutaman pakettikortin lisää, ennen kuin pyykit valmistuu. Joulun alla on ehkä se ainoa aika vuodesta, kun jaksan nähdä vaivaa kodin siistinä pitämisen eteen.. miten me voidaankin sotkea näin hurjalla tahdilla? Tänäkin viikonloppuna on saanut olla siivoamassa joka päivä!

Yritin tänään lakata kynsiäkin, mutta kahdet lakkaukset poistin heti niiden valmistumisen jälkeen. Mistähän sitä saisi jotain kivaa kynsi-inspiraatiota? On tullut viime aikoina lakkailtua niin paljon glittereillä, että haluaisin jotain muuta. Mutta en vaan oikein keksi, että mitä.

WP_20131215_17_50_27_Pro

Ja koristeluista puheen ollen, monessa blogissa on näkynyt aivan ihania piparkakkutaloja ja mun tekisi hirveästi mieli tehdä yksi meillekin! Mutta kukahan sen söisi? Meillä on ihan valtavasti pipareita vielä syömättä ja joka vuosi niistä meinaa tulla ongelma. Kyllä on taas ongelmia!

Tällainen sillisalaattipostaus tällä kertaa. Pahoittelen muuten jos joku tuli toiveikkaasti etsimään ohjetta sillisalaattiin.. sellaista multa ei heru, kun kyseinen ruokalaji ei oikein ole mun makuun. Mutta perunalaatikko.. kuola valuu jo, kun odotan joulupöytää ja perunalaatikkoa! 

Joko te odotatte jouluruokaa? Ja toivottavasti muillakin oli hyvä ja rentouttava viikonloppu!

IMG_2841b

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En vois olla tyytyväisempi tähän itse otettuun ja muokattuun kihlakuvaan. Ehkä me vielä saadaan joku päivä kiitoskortitkin lähetettyä.

Haaste: matkakarttani

Livin up a notch -blogin Ninnumaaria haastoi minut vastaamaan Casa Volmari -blogista liikkeelle lähteneeseen haasteeseen. Kirjoittelin vastaukseni jo aikaa sitten, mutta vihdoin sain vanhempieni luolta postauksen kuvitukseksi myös hieman kuvia pikku-Kirsistä reissun päällä. 

Haaste kuuluu näin:
matkakartta_ohjeet TravBuddy

1. TravBuddyn mukaan olen käynyt 10% maailman maista, mikä tuntuu tosi hassulta, sillä en ole kertaakaan poistunut Euroopasta, ja sieltäkin on vielä valtavasti koluamatta.

Keski-Eurooppa tuli kierrettyä aika huolella läpi eräänä kesänä vielä 90 -luvun puolella, kun olimme perheen kanssa reissun päällä omalla autollamme lähes kuukauden. Rakas Toyota Corolla käytti meitä monissa uusissa maissa ja paikoissa. Pidempään viivyttiin Itävallan Grazissa, jossa tätini asuu.

WP_20131210_16_09_27_Pro
WP_20131210_16_09_39_Pro

Roadtripin lisäksi olemme lomailleet perheen kanssa Kanarialla, Prahassa, Ruotsissa ja Virossa. Niin ja Suomessa vaikka sun missä. Kotimaanmatkailua meillä harrastettiin enemmän, kuin ulkomaita, mutta sitä ei tässä haasteessa varsinaisesti käsitellä.

Aikuisena, eli käytännössä siis ilman äitiä ja iskää, olen käynyt vain Saksassa, Itävallassa, kolmesti Italiassa (+neljännen kerran äidin kanssa, tänä syksynä) ja Unkarissa.

WP_20131210_16_08_56_Pro

2. Käsi ylös, kuka yllättyy, jos kerron että suosikkimatkakohteeni on Italia? Ai ei yhtään kättä ylhäällä.. kummaa. 

En oikeasti tiedä mistä tämä mun Italia-rakkaus on joskus lapsuudessa alkanut. Siitä ei kellään ole mitään muistikuvaa. Mutta jossain vaiheessa ala-asteella huomasin, että italia on maailman kaunein kieli, italialainen ruoka hyvää, maa lämmin ja miehet komeita (tää viimeisin käsitys on tosin muuttunut sittemmin). Ala-asteella hankittiin ulkomaalaiset kirjekaverit jonkin järjestön kautta (muistatteko muuten niitä aikoja, kun oli kirjekavereita, oih!) ja minä laitoin hakemukseeni, että vain italialainen käy. Kirjoituskielenä englanti ja ei muita kriteereitä. Sieltähän sitten pärähti lapulla takaisin italialaisen pojan, Roberton osoite ja meistä tuli kirjekavereita. Ysiluokalla lähdettiin koulusta viikoksi ulkomaille, ja minä sanoin että jään kotiin jos matkakohde on joku muu kuin Italia. Ja Italiahan se oli.

IMG_4979 IMG_5077

Kaikkihan huipentui siihen, kun keväällä 2012 pakkasin pinkit matkalaukkuni ja lähdin puoleksi vuodeksi asumaan Roomaan. Se oli hulluinta aikaa mun elämässä, mutta niin sen arvoista. Rooma osoitti parhaat puolensa vasta sen jälkeen, kun siellä oli ollut pidempään. Osasi vältellä turisteja ja nauttia elämästä paikallisena. Osasi kulkea helposti ja syödä oikeissa paikoissa. Rooma oli niin ihana, ja toivon että pääsen sinne vielä kymmeniä kertoja elämäni aikana. On ihan hullua, että Jyväskylän jälkeen parhaiten tunnen tän maailman kaupungeista Rooman. ROOMAN!

WP_20131210_16_09_55_Pro

Budapestin loma oli kyllä lomien suosikki, ihan kertakaikkisen paras, mutta kaupunki ei vienyt sydäntä samalla tavalla. Kaupungista itsestään jäi mieleen se, että se voisi olla Rooman rapistunut pikkuveli.

Tämä ei kyllä mene "suosikkikohteiden alle", mutta on pakko sanoa, että lapsuuden reissuista elävimmin mun mieleen on piirtynyt Auschwitzin keskitysleirillä vieraileminen. En muista mitään muuta päivää, miltään muulta lapsuuden matkalta niin selkeästi, kuin sen päivän. Se on ollut äärimmäisen mieleenpainuva kokemus. Pelottavalla, mutta myös ajatuksia herättävällä tavalla. Jopa kymmenvuotiaalle.

Reissu09 242

3. Haaveilen niin monesta kohteesta Euroopan ulkopuollella. Tällä hetkellä eniten kuumottaa ajatus New Yorkista. Toinen unelmien matkakohde on ollut miltei seitsämän vuoden ajan Malediivit. Haavellaan siitä häämatkakohteena. Ne vaan on kumpikin sen verran kalliimpia reissuja, että saadaan tehdä tosissaan töitä säästämisen eteen, jotta ne ei jäisi pelkästään haaveiksi.

WP_20131210_16_09_48_Pro

4. Kiitos tästä haasteesta Livin up a notch -blogin Ninnumaarialle! Oli hauska muistella omia matkoja, vaikka tunsinkin pientä alemmuuskompleksia omista matkoistani Ninnumaarian maailmanvalloituksen jälkeen, heh.


5. Oon maailman huonoin haastamaan muita ihmisiä. Vaikka muuten blogihaasteita rakastan ja niihin vastaaminen on aina kivaa, niin itse haastamista kammoan. Joten tällä kertaa jätän itse haastamatta... tai mietin vielä hetken ja lisään sitten tähän, jos innostun vielä haastamaan!

Torstain ja sunnuntain välinen yö

WP_20131209_005

Moikka vaan täältä viltin alta! Musta ei taaskaan kuulunut mitään viikonlopun aikana, vaikka vilpitön aikomus oli toinen. Pitkä itsenäisyyspäivän viikonloppu tuli nimittäin vietettyä Tallinnassa sukulaisten kanssa juhlien.  (Meidän suvun tavasta juhlia kannattaa lukea ensin TÄÄLTÄ ja sitten TÄÄLTÄ!) Eilen tulin kotiin ja kiidin vielä loppuillan Turkua ympäriinsä. Joten pitkien yöunienkin jälkeen väsyttää ihan vietävästi.

Olin suunnitellut kirjoittavani keskiviikkona ja torstaina postauksia varastoon valmiiksi, mutta olin sitten vielä kipeänäkin, joten ylimääräisiä voimia ei kyllä varastoon jäänyt. Nyt flunssa on jo vähän parempi, vaikka tänä aamuna kävi vielä oikein perinteiset - niistin niin kovasti, että nenästä alkoi vuotaa verta ja nenäverenvuoto oli niin kova, että oksensin. Mutta jospa tää tästä. Tänään voi hyvällä syyllä vielä olla peittojen välissä keräämässä voimia ja syömässä nameja, joita toin laivalta tuliaisiksi.

Viikonlopun kuvasaldo on pieni ja julkaisukelvoton. Kameraa ei edes ollut mukana ja puhelimeen ei tallentunut mitään yhtä verra-selfie-räpsäisyä asiallisempaa. "Rusettipantani" on muuten siitä syystä, että meidän lauantain varsinaisissa juhlissa oli pukukoodina kravatti. En ole vielä ihan niin höynähtänyt, että ihan muuten vaan laittaisin päähäni nallekravatin rusettipannaksi.

tallinna

Mutta koska musta ei tän fiksumpaa taida tänään irrota, niin palaillaanko asiaan uudelleen huomenna? Menikö teidän itsenäisyyspäivät hyvin? Toivottavasti saitte levättyä vähän enemmän kuin minä.. juhlakalun torstaisen ennusteen mukaan - meille tuli piiiitkä torstain ja sunnuntain välinen yö.

Kiukuttelua ja koristeltuja pipareita

En halua kiukutella blogissa taas kerran, joten totean vaan, että ompas eilinen ja tämä päivä olleet hanurista. Päivistä kertonee riittävästi se, että kaiken kruunuksi mun alahuuli jäi toppatakin vetoketjun väliin! Au! Sinne on yhtä jos toista välillä jäänyt, kaulanahka jää useamminkin, mutta että huuli... onneksi kohta alkaa viikonlopun mittainen loma, jipii.

Katsellaan kiukuttelun sijaan suloisia piparkakkuja. Koristelutoimikunnassa oli tänäkin vuonna minä, äiti ja minun miekkonen. Arvailkaapa, mitkä ovat kenenkin tekemiä? Varsinkin yhden meistä tyyli on mielestäni aika tunnistettavissa.

WP_20131129_010 WP_20131129_012 WP_20131129_014 WP_20131129_022 WP_20131129_019 WP_20131129_016 WP_20131129_023 WP_20131129_015

Koristeletteko te piparkakkujanne? Jos ette, niin ihan oikeasti suosittelen. Niistä tulee niin paljon jouluisempia ja iloisempia ja hymyilyttävämpiä. Tuovat joulutunnelmaa ihan vaan keittiössä nököttäessäänkin. 

Jos ei jaksa leipoa itse niin kaupankin pipareita voi koristella. Helppo tapa saada niihin vähän jotain pientä kivaa ekstraa!