Pages

www.pitsiniekka.fi

Pits

Moikka! Muistutan vaan, että blogi on siirtynyt osoitteeseen www.pitsiniekka.fi! Tulkaa ihmeessä messiin sinne, kommentit on tästä blogista suljettu, mutta Pitsiniekassa auki!

Blogi siirtyy osoitteeseen www.pitsiniekka.fi

Heippa
Moikka kaikki! Nyt on mullistusten vuoro meikäläisen blogimaailmassa. Nimittäin pitkän pohdinnan jälkeen Peace, Love & Bubblegum -blogi tulee siirtymään. Matka ei onneksi ole kovin pitkä, sillä kohteena on toinen blogini:
Tästä päivästä alkaen tämän blogin vanhat sisällöt löytyvät tuosta osoitteesta ja siellä jatkan bloggailua samaan malliin kuin täällä aikaisemmin! Aikaisemmin tuossa osoitteessa toiminut hääblogini siirtyi toiselle välilehdelle ja etusivun valloittivat tämän blogin vanhat sisällöt. Toivottavasti seuraat mukana. Luvassa on asupostauksia, reissujuttuja, kauneusaiheita, videoita ja mitä milloinkin mieleni päällä on.

Suljen tämän blogin kommenttiboksin ja aika näyttää tulenko jossain vaiheessa myös sulkemaan tämän blogin kokonaan. Kommentteja voi kuitenkin tulla jättämään minulle ihan vanhaan tuttuun blogger-tyyliin tuonne Pitsiniekan puolelle! Siellä jatkuu höpöttely teidän kanssa.

Tervetuloa, perillä nähdään!

Kukkahousut ja ravintolakokemuksia

1

Hyvää perjantaita kaikille! Tänään on muuten perjantai 13. päivä. Minä olen vähän taikauskoinen, vaikkei mulle ole koskaan tapahtunut mitään kummaa tällaisena päivänä (toistaiseksi, joten *koputtaa puuta*). Jostain syystä se silti joka kerta vähän pelottaa. Sen verran ainakin, että lähettelin mieheni tänään töihin saatesanoilla, ole sitten sen verran varovainen! Koska normaalistikin kehotan aina ajamaan varovasti ja olemaan varovasti. Mutta tänään tuntui, että täytyy pitää itsestään huoli vielä vähän normaalia enemmän.

Kuvien asu on pääpiirteittäin sama kuin treffi-illan, jolloin suunnattiin syömään Kujaan. Me yritetään käydä ulkona syömässä mahdollisimman usein kun aikataulu ja kukkaro antavat periksi. Se on nimittäin kiva tapa tutustua tähän meidän asuinkaupunkiin, joka tuntuu vielä yllättävän vieraalle. Ainakin sillä tavalla, ettei meillä ole vielä täällä oikein mitään meidän juttua tai paikkaa. Ei ole mitään kahvilaa missä tykätään käydä eikä ravintolaa, jonne viedä vaikka vanhemmat syömään, kun meillä kyläilevät. Joudutaan edelleen googlaamaan, joka kerta kun halutaan lähteä syömään. Tylsää.

Kuja oli ihan kiva paikka. Sisältä tosi sympaattinen ja meillä oli hurjan mukavaa. Mutta tekeekö mieli mennä heti uudestaan? Ei välttämättä. Joni joi suosituksesta paikan omaa olutta, joka ei tehnyt vaikutusta. Samoin kävi toisen ruoka-annoksen kanssa, vaikka toinen oli ihan kelpoisa. Hetki sitten testattujen paikkojen listalla on myös Kallion Sandro, jossa ruoka oli kyllä pääpiirteittäin hyvää, mutta en tiedä onko se hintansa väärti. Ainakaan kovin usein. Sandron brunssia on kyllä vielä päästävä testaamaan! 

2 3 4 5 6
| HOUSUT - LINDEX | NEULE - H&M | LAUKKU - FURLA |

Olen ihan rakastunut noihin Lindexin leveisiin kukkahousuihin, mutta tällä kuvauskerralla ne eivät kyllä olleet edukseen. Jokaisessa edestä otetussa kuvassa kun tuuli takaapäin, joten liehuvat ja laskeutuvat lahkeet eivät pääse oikeuksiinsa, kun tuuli puhaltaa niihin takaapäin. Toisen kerran sitten edustavammin kuvissakin.

Tuulesta puheen ollen, sitä muuten meillä riittää! Ikkunoissa paukkaa koko ajan ja eilinen kotimatka salilta tullessa oli ihan mahdoton. Tuulen kanssa kun tarjoiltiin melkein rakeina tullutta lunta oikein sankasti. En nähnyt yhtään mitään koko matkalla. Mutta ei se haittaa, onneksi tuli taas lunta ❤

Jättäkää ihmeessä kommentteja, miten te suhtaudutte taikauskoihin ja perjantai 13. päivään? Entäpä onko jollain heittää mulle ravintolasuosituksia Helsingistä? Mikä on sun lemppari? Tai mitä kannattaa vältellä?

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Paras harrastus ikinä!

1

Wuhuu, mulla on ihan sellainen olo kuin oisin maailman huipulla! Oon niin fiiliksissä! Jotkut teistä saattaa tietääkin, että kilpacheerleading on mun vanha harrastus. Treenasin vuosia ja melkein yhdeksän vuotta sitten, kun jätin itse kilpailemisen, jatkoin lajin parissa edelleen valmentajana ja seuramme hallituksessa. Turkuun muutto vuonna 2013 pakotti lopettamaan vanhassa rakkassa kilpacheerleadingseurassa puuhailun, eikä intoa uuteen seuraan menemiseen ollut. Tuon jälkeen jatkoin hetken valmentajatuutorina ja kävin juontamassa seuramme näytöksiä, mutta muuten olen viimeiset, reilut kolme vuotta ollut tsiippari vain sydämessäni.

Kunnes koitti mun elämän mullistava, tuulinen ja synkeä talvipäivä (joka eilisenäkin tunnetaan). Rohkaisin vihdoin mieleni ja suuntasin täällä Helsingissä toimivan cheerjoukkueen treeneihin. Siis sellaisen joukkueen, jossa kaikki ovat tällaisia mun kaltaisia veteraaneja. Oman cheeruransa päättäneitä naisia ja miehiä, jotka haluavat edelleen nauttia maailman huikeimmasta lajista rennolla fiiliksellä. Ja mulla oli niin tajuttoman hauskaa, ettei sanat riitä kuvailemaan!

Älkää ymmärtäkö väärin, näin päivä treenien jälkeen oon aivan romuna. Mua sattuu ihan joka paikkaan ja eniten sellaisiin lihaksiin, jotka en edes muistanut olevan. Vähän eri lihakset joutuu hommiin kuperkeikkoja ja arabialaisia pyöritellessä kuin body pump tunnilla. Millonhan viimeksi olen edes tehnyt käsilläseisontoja? Puhumattakaan niistä lihaksista, joita tarvitaan kun heitellään ihmisiä ilmaan ja otetaan turvallisesti kiinni. Kyllä en yhdenkään kyykkytangon kanssa saa itsestäni sellaisia tehoja irti kuin sain eilen. Kun on pakko tehdä täysillä, jos haluaa saada nousijan siltakaadosta suoraan stunttiin.

Pelkäsin ennen treenejä ihan hirveästi, että osaankohan mää enää mitään. Muistankohan mää enää miten asiat tehdään. Mutta kyllä se oli kuulkaas kuin polkupyörällä ajo. Jostain selkäytimestä se kaikki palautui ihan heti. Paitsi takaperinkuperkeikka... se ei ole koskaan mun elämässä ollut niin vaikea kuin eilen

Kilpacheerleadingin paras puoli on kyllä ehdottomasti joukkuekaverit. En tiedä onko montaakaan muuta lajia, joissa vieressä treenaavilla on niin suuri merkitys kuin cheerleadingissa. Pitää luottaa toisiin ja pitää uskaltaa yhdessä. Pitää uhrautua, pitää auttaa. Ja tulee kuulkaas nopeasti tutuksi, kun joutuu käpälöimään toisen pakaroita!

En meinaa millään malttaa odottaa ensi viikkoon seuraavia treenejä. Tuli ihan hirveä palo myös tsempata entisestään kaiken muun treenailun suhteen. Mää en halua nuupahtaa kesken kisaohjelman, joten tänäänkin on intoa suunnata salille hölkkäämään ja jumppaamaan. Niin ja luit ihan oikein: kisaohjelman. Meidän joukkue lähtee nimittäin toukokuussa kisaamaan! Ihan liian siistiä! Kimalteita, rusetteja kisapukuja ja maailman parasta urheilua samassa paketissa. Paras harrastus ikinä ♥

Onko sulla harrastuksia? Tykkäätkö sinä harrastaa porukassa? Entäpä uskaltautuisitko itse cheerleaderiksi? Kommentoikaa ihmeessä, teidän kommentit viime päivinä on ilahduttaneet mua ihan hurjasti!
2
(Melkein kaikki cheerkuvat on joukkuekavereiden kanssa ja poikkeuksetta keltaisia, joten hirveästi ei cheerkuvamatskua tähän postaukseen irronnut. Sori!)

Kunpa silloin olisi pakkasta

1

"Jos mä kuolen nuorena, kunpa silloin olisi pakkasta. Mä pidän niin paljon enemmän talvesta."

Niin lauletaan Heli Kajon ihanassa Jos mä kuolen nuorena -biisissä ja olen Helin sanojen kanssa niin samaa mieltä. Muistatteko vielä tuon ihanan, kyynelkanavien syväpuhdistuksen aiheuttavan kappaleen? Se on soinut mun päässä nyt melkein viikon. Viime viikon pakkaskeleistä asti, jos tarkkoja ollaan.

Siitä ei ole kovin montaakaan viikkoa, kun puhuin kotona siitä, että lempivuodenaikaani kysyttäessä vastaisin talvi. Silloin jatkoin, että en kyllä ole oikestaan ihan varma onko se totta. Mutta nyt pakkasenergiaa taas talteen keränneenä totean sen olevan. Voi kunpa vaan saataisiin enemmän noita aurinkoisia, lumisia ja ihanan kirpeitä pakkaspäiviä. Voisin vaihtaa sylillisen näitä tämän päivän kaltaisia syysmyrsky ja vesisade -kokonaisuuksia noihin parinkympin pakkasiin. Ja lupaan, etten valita kertaakaan palelevani. Lupaan!

2 3 4 5 6 7 8 9 10
| VILLAHUIVI - ITSE TEHTY | TAKKI - H&M | PIPO - H&M | LAUKKU - FURLA | KENGÄT - ESPRIT |

Viime viikonloppu oli kyllä ihanien pakkasten lisäksi muutenkin ihan täydellinen. Pitkiä, rauhallisia kävelyitä, kuumaa teetä peiton alla sohvalla, glögikuohuviiniä viimeistä kertaa joulukuusen valoissa, patikointia nuuksiossa ja ah niin hyvää vegaanista ruokaa.

Jos tulin valitelleeksi ankeaa viime vuotta niin ilokseni voin todeta, että tämä näyttää alkavan mainiosti. Pääsittekö te nauttimaan pakkasista loppiaisviikonloppuna? Vai nautitteko pakkasista ylipäätään ollenkaan? Mitäpä tykkäätte mun asusta -22 asteen kelissä?